– Kun heille tulee valta ja voima, kaupungeista tehdään autottomia. Sisääntuloväylät tukkimalla, parkkipaikat hävittämällä, säätämällä yleinen kolmen kympin nopeusrajoitus. Tolppakamerat välkkyvät kuin Hollywoodin ensi-illassa. Kovakalloisimmat autolla töihin pyrkijät pannaan polvilleen tietulleilla ja mätkäisemällä työnantajan kustantama parkkipaikka verotettavaksi tuloksi, Kyösti Suokas veistelee blogissaan.
Toisaalta hän huomauttaa, ettei henkilöautoja tarvita, jos vihreiden tavoite kansalaispalkasta toteutuu.
– Perheenhuoltajat räpeltävät tietokoneitaan yli puolen yön. Auringon noustessa kääntävät kylkeä, vapauttavat suolikaasua ja jatkavat uniaan. Päivällä voi pyöräillä autotonta Hämeentietä ituravintolaan, jossa kehitysmaista rahdatut kulit tarjoavat taatusti eettistä kosher-kasvisruokaa. Vihreät kannattavat työvoiman tuonnin täydellistä vapauttamista ja yleissitovuuden poistoa. Pitäähän joidenkin työtkin tehdä.
Suokas toteaa, että kansalaispalkkaa odoteltaessa töissä joutuvat käymään vielä muutkin.
– Viemään lapset aamulla hoitoon ja työpäivän jälkeen hakemaan hoidosta pois. Ei mitään extriimiä, normaalia lapsiperheen elämää. Raskasta työtä tekevälle silti riittävän rasittavaa. Ei syntyvyys Suomessa ainakaan kasva, jos yhä useamman lapsiperheen arjesta tehdään selviytymisseikkailu oman auton käyttö estämällä, hän kirjoittaa.
Suokas myöntää, että ilmaston lämpeneminen on tosiasia ja lähiajan suurin haaste.
– Ei kukaan kuivilla puruilla varustettu tätä kiistä. Päälle tulevaa katastrofia ei kuitenkaan pidä käyttää keppihevosena omien ideologioiden pakkosyöttöön, hän toteaa.
– Moraaliseksi etujoukoksi itsensä kohottaneet vihreät levittävät surutta takapuoltaan lentokoneissa ja taksien takapenkeillä. Tämä perustellaan jopa ekologiseksi teoksi. Esimerkkejä en esitä, koska yksittäisten poliitikkojen tervaaminen tästä aiheesta on jo ylittänyt kaikki kohtuullisuuden rajat. Mutta miksi tavallisen, ehkä joskus lihaa ja kalaakin syövän rahvaan työmatkojen pitäisi olla pirullisen hankalia ja kalliita? Maailmaa ei pelasteta istuttamalla työssä käyviä ihmisiä kaupunkien sisääntuloväylien ruuhkissa, Suokas kirjoittaa.