MTV:n pääministeritentissä huomio kiinnittyi muutamaan kohtaan: Taloudesta päästiin jo puhumaan Antti Rinteen ja Petteri Orpon otellessa verolinjasta, Jussi Halla-ahon PS ei aja Suomen eroa EU:sta ja hoitajille luvattiin lähestulkoon palkankorotuksia.
Viimeisen asian kohdalla on vaalien jälkeen julmettuja paineita, kun pitäisi tuhansia palkata ja koittaa nostaa vielä palkkaakin. Kuntaliitto on jo varoittanut siitä, ettei heidän puolestaan kannata liikaa lupailla, koska kunnat ovat laskun maksajia. Tai jos lupaillaan, pitäisi sitten asettaa menokohteita tärkeysjärjestykseen.
Yksi erikoinen sananvaihto käytiin toimittajien ja Petteri Orpon välillä. Se liittyi vihan lietsontaan ja käyttäytymiseen sosiaalisessa mediassa. Pääministeri Juha Sipilä oli alustanut aihetta maanantaina Oulussa syyttämällä perussuomalaisia vihan lietsonnasta. Orpo säesti Sipilää ja sanoi toivovansa sivistynyttä käytöstä. Toimittaja tivasi kahteen kertaan, että kuka Suomessa lietsoo. Orpo suostui lopulta toteamaan, että ne (häiriköt) ”tulevat valitettavan usein Jussin joukkueesta.”
Kokoomusjohtajan vastahakoisella vastauksella voi olla taustansa. Se ei liity pelkästään yleiseen huomioon vaan perhekohtaiseen kokemukseen. Sisäministerinä ollessaan Orpo hoiti akuuttia turvapaikkakriisiä.
Myöhemmin tullessaan kokoomuksen puheenjohtajaksi Orpo avautui facebook-kirjoituksellaan siitä, että hän ja erityisesti vaimonsa olivat joutuneet kiusanteon ja jopa uhkailun kohteeksi. Sähköpostiin ja keskustelupalstoihin ilmestyi valtava määrä viestejä, jossa väitettiin Orpon juristivaimon tekevän bisnestä turvapaikanhakijoilla.
Orpo kirjoitti tuolloin, ettei hänen vaimonsa tai tämän toimisto ole ajanut yhdenkään kansainvälistä suojelua hakeneen asiakkaan asiaa.
– Ei yhdenkään. Eikä toimistoon ole tullut niistä euroakaan. Vaimoni ei vastaa Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Työtään hän tekee virkamiehenä oikeuslaitoksessa, jolloin tällainen liiketoiminta ei edes olisi mahdollista, Orpo avautui omalla facebook-tilillään.
Nimettömät uhkailut ja vastaavat saatettiin viranomaisten tietoon. Samoihin aikoihin sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.) kertoi, että hän ja miehensä joutuivat häiriköinnin kohteeksi. Taustalla vaikutti se, että Mattilan mies työskenteli Otanmäen vastaanottokeskuksessa.
Petteri Orpoon saattoi jättää jälkensä, että sisäministeriaikana hänen hoitaessaan vaikeaa tehtävää kaikki puolueet tai puoluejohtajat eivät yllättäen yhtyneetkään vetoomukseen hyvän käytöksen puolesta. Myös Juha Sipilä joutui kokemaan kansalaisten paineen. Kaikesta huolimatta hallitus oli, PS:n ollessa mukana, kiristänyt turvapaikansaannin ehtoja.
Jussi Halla-aho on noussut PS:n gallupien myötä vaalitaistelun keskiöön. Parasta olisi, jos hän itse rauhoittelisi keskustelua tai ainakin kertoisi, että Suomessa on monensorttisia haasteita ihan ilman turvapaikanhakijoitakin. Kädenojennus ei olisi sen kummempi kuin mitä hän linjasi PS:n suhteesta Euroopan unioniin.
Jos kompromissiherkkyys parantuisi PS:ssä, se velvoittaisi muita puolueita muuttamaan asenteitaan mitä tulee Halla-ahon joukkojen hallituskelpoisuuteen. Jos taas PS ei liiku tai neuvottele, se ojentaa vallanavaimet esimerkiksi vihreille, joista tulee enemmistöhallitusten takuupuolue tästä hamaan tulevaisuuteen puhumattakaan Antti Rinteen SDP:stä, joka jo lähestulkoon jakelee ministerinsalkkuja.
Varsin mielenkiintoiseksi tilanne kehkeytyy, jos neljä puoluetta mahtuu esimerkiksi 16-20 prosentin haarukkaan. Suurin puolue toki aloittaa neuvottelut, mutta ei välttämättä niitä päätä pääministeripuolueena. Painottaa sopii, että kaiken tämän valtiosääntö sallii. Pääministerikandidaatin on saatava taakseen eduskunnan enemmistö. Se riittää.
