Verkkouutiset

Naistenpäivän marssi Helsingin keskustassa maaliskuussa 2017. LEHTIKUVA / AKU HÄYRYNEN

Viestintäkouluttaja manailee toimittajien halua tuputtaa oppejaan ja pelastaa maailma

Katleena Kortesuo moitti Hesaria, ja tapahtui ihme: lehti julkaisi sivun jutun kirjasta.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Tällä kertaa valtamedia ei käyttäytynyt kuin hyttyseen kompastunut norsu: se ei ampunut tykillä.

Päinvastoin. Helsingin Sanomat uhrasi Katleena Kortesuon kriittiselle kirjalle Journalismin kuolema. Mitä medialle oikein tapahtui? (Tammi) runsaan sivun verran. Olisiko mahdollista, että toimituksen johto halusi näin ulkopuolisen mielenilmaisun avulla opastaa kiusallisen omahyväistä toimittajakuntaansa?

Katleena Kortesuon ydinsanomiksi voisi lukijan tulkintavaltaa käyttäen kiteyttää:

– Jos olet puolueellinen eli sinulla on agenda, ole sitä avoimesti

– Herkkänahkaisuus on vaaraksi myös toimittajalle

– Asiantuntijakin saattaa politikoida

– Vaarana liiallinen yksimielisyys

– Tasa-arvoon pyrkimisessä voi joutua epätasa-arvoisuuteen

– Kilpailuasetelma synnyttää helppohintaisuutta

– Itsensä brändääminen saattaa olla vaarallista narsismia

Journalismin kuolema on väärä nimi kirjalle, se lupaa liikoja. Ei journalismi ole kuolemassa, vaikka rutikuiva asiateksti elääkin ahtaita aikoja. Jopa tieteellisissä julkaisuissa on opittu hyväksymään railakkaita ilmaisuja, kaipaavathan tutkijatkin älyllisiä ärsykkeitä. Joukkohuudot, boikotit tai tuomiot eivät kuitenkaan palvele tiedonvälittämistä.

Miehet kyyryssä, naiset käyvät päälle

Naisten nousu sorretusta asemastaan on saanut järjenvastaisia piirteitä. Kun miehet olivat aina yliedustettuina yhteiskunnan yläkerroksissa, miksi ei ihmetellä miesten yliedustusta alemmissa kerroksissa? Kirjailija ja opettaja Arno Kotro ihmetteli asiaa vuoden 2022 helmikuun blogissaan: uutisoidaan naisten kurjuus ja miesten edut, mutta ei koskaan miesten kurjuutta ja naisten etuja.

– Torstain lehdessä oli ollut juttu väkivallan uhreista ja rikosuhripäivystyksestä. Pitkässä artikkelissa ei ollut mainittu siitä, että enemmistö uhreista on miehiä. Sen sijaan jo ensimmäisessä virkkeessä oli kerrottu, että ”mies pahoinpiteli puolisonsa”.

– Lauantain Hesari oli kirjoittanut asunnottomuudesta. Jutussa ei ollut kerrottu, että 80 prosenttia asunnottomista on miehiä. Sen sijaan Hesari kertoi, että naisten asunnottomuus on lisääntymässä.

Kortesuo korostaa Arno Kotron toimivan opettajana ja kantavan huolta tasa-arvosta koulussa: Suomessa tyttöjen ja poikien välille on revennyt peruskoulussa maailman levein kuilu arvosanoissa, poikien tappioksi.

Punavihreän feminismin hyökyaalto perustuu katkeruuteen ja tasa-arvovimmaan. Soraääniäkin kuuluu. Kortesuo tuo esille entisen liikenneministeri Merja Kyllösen (vas.), joka ei ymmärrä feminismin glorifiointia. He yhdessä tuumaavat, että ”myös feminismiä pitäisi tervehdyttää. Sen ei pitäisi olla aihepiiri tai asia, jolla lyödään toisia, koska se on itseään tuhoava kehä”.

Ei taida moni punaviherfeminismi osata järkeen käyvästi selittää, mitä nykyinen hallitus tarkoittaa ohjelmaansa ottamallaan termillä ”intersektionaalinen feminismi”. Kortesalmen väliotsikko siihen liittyen: ”Media nielaisi intersektionaalisen feminismin koukkuineen päivineen”.

Aivottomuutta aivottomille?

Tiedonvälitystä – toden ja valheen markkinoita – selaillessa tulee ihmetelleeksi, miten hienosti tarjonta löytää kohteensa. Media levittää viisautta ja tyhmyyttä liian tehokkaasti. Mistä löytää raja asiapitoisen journalismin ja huuhaan välillä vallitseva, vaikeasti havaittava veteen piirretty viiva?

Liki kaikki esimerkkinsä Kortesuo havainnollistaa kirjansa lopussa viittein, joiden avulla lukijan on mahdollista tutustua käsittelyn kohteina olleisiin hengentuotteisiin. Vielä jos joku uhkarohkea laatisi vaikka vain yhdeltä viikolta valtamedian virheet tekstissä, kuvateksteissä, harhaanjohtavat otsikot ja ingressit, hän ei saisi loukkaavuutensa vuoksi työpaikkaa ko. mediaklusterista.

Keltaisen lehden otsikko ”Kohumalli hätkähdytti uimarannalla” on oikeastaan paikkansa pitävä uutinen sitä kaipaavalle. Mutta kun ”terveystoimittajat” toinen toisensa jälkeen hokevat, että ihmiselle on hyvästä juoda joka aamu suuri määrä vettä, niin siihen Hesari onneksi heräsi ja sai faktantarkistuksellaan todistettua uutisen ankaksi.

Kortesuo on kuitenkin huolissaan, Suomi on faktan tarkistuksessa kehitysmaa. Journalistit lankeavat levittämään väärää tai asenteellista tietoa. Kortesuo kertoo karmeita esimerkkejä, joita aniharvoin pyydellään anteeksi. Ja jos pyydellään, niin välillä täysin syyttä suotta. Hesarin pääkirjoitus keväällä 2021 otti kantaa eri tieteiden välisiin eroavaisuuksiin: ”Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa”.

”Älymystö” suuttui. HS:n päätoimittaja Kaius Niemi todisti oman selkärangattomuutensa, kun vääryyttä näin kokenut osa suomalaista herkkähipiäistä ”tiedemaailmaa” älähti. Uhmasiko äänekäs kaltoin kohdelluksi itsensä tuntenut joukko lopettaa HS:n tilaamiseen vai julistaa jonkinasteisen boikotin, ei käynyt ilmi. Minulla on aavistus, kuka toimituksessa väärinkirjoitetusta pääkirjoituksesta sai satikutia. On saanut sitä ennenkin.

Katleena Kortesuo: Journalismin kuolema. Mitä medialle oikein tapahtui? Tammi 2022.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)