Hallituksen on määrä päättää sote-uudistuksesta lokakuun loppuun mennessä. Ainakin tuottajan ja järjestäjän suhteesta sekä sote-alueiden määrästä käydään tiiviitä neuvotteluja. Niitä ei ole hallitusohjelmassa sementoitu.
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve pitää sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen ja järjestämisen erottamista itsestään selvänä.
– Suomessa siis pohditaan, voidaanko tuottajaa ja järjestäjää erottaa, kun se kaikkialla muualla on jo tehty, ihmettelee Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve.
Pälven mukaan uudistuksen toivotut kustannushyödyt edellyttävät sitä, ettei suurista sote-alueista tehdä poliittisin päätöksin tuotantomonopoleja.
Pälve arvioi, että tuottajan ja järjestäjän erottaminen toisistaan on käytännössä kuitenkin väistämätöntä. Se näyttää etenevän jo nykyisen lainsäädännön puitteissa. Esimerkiksi Itä-Savon sairaanhoitopiiri päätti syyskuussa aloittaa suunnittelun sairaanhoitopiirin yhtiöittämisestä osaksi tai jopa kokonaan. Uudessa mallissa sairaanhoitopiiri takaisi, että kuntalaiset saavat palvelut, mutta tuotantoa voisi kilpailuttaa.
Myös Tampereen yliopistollinen keskussairaala on yhtiöittänyt tuotantoaan ja suunnittelee sen laajentamista.
– Miksi ihmeessä perusterveydenhuollossa tai vaikkapa vanhustenhoidossa jätettäisiin yritysten ja kolmannen sektorin tuotanto pois? Esimerkiksi vanhustenhoidossa eri tuottajia käytetään jo nyt paljon, Pälve sanoo.
Tukehtumisvaara
Pälve antaa yksinkertaisen neuvon sote-uudistusta tekevälle hallitukselle: tehkää vain järjestämislaki.
– Uudistus menee aivan tukkoon, jos säädellään sekä järjestämistä että tuotantoa. Sen jälkeen pitää miettiä uusiksi 200 000 ihmisen työsuhteet, omaisuuden jako ja niin edelleen, Pälve huomauttaa.
Järkevintä Pälven mukaan siis olisi säätää laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Sen jälkeen järjestäjätahot sitten valmistautuisivat miettimään, millä kriteereillä tuotantoa tehdään.
– Ei saa haukata liian suurta palaa, Pälve neuvoo.
Hän kavahtaa ylipäänsä hallinnollista lähestymistapaa sote-uudistuksessa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiossa tärkeintä on Pälven mukaan hyvä viestintä kahden eri sektorin välillä.
– Ei siinä mitään uusia organisaatiota välttämättä edes tarvita.
Sote-alueen määristä väännetään hallituksen sisällä. Haarukan alalaidassa on viisi ja yläpäässä 20 aluetta. Lääkäriliitto, Tehy ja lähihoitajien Super ovat yhdessä päätyneet viiteen alueeseen. Myös THL on suosittanut 4-5 aluetta.
– Asiantuntijoilla on yhteinen näkemys. Jos sitten päädytään johonkin toisenlaisiin ratkaisuihin, ne ovat puhtaita poliittisia kompromisseja, eivätkä perustu sote-uudistuksen kannalta katsottuna parhaaseen lopputulokseen, Pälve huomauttaa.