Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUSin ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa analysoitiin 124240 HUS-alueella ensimmäisen aallon aikana keväällä ja kesällä 2020 koronatestattua henkilöä äidinkielen mukaan ja arvioitiin heidän sairaalahoitotarvettaan ja kuolleisuuttaan.
Vieraskielisiä testattiin noin puolet vähemmän kuin suomea, ruotsia tai saamen kieliä äidinkielenään puhuvia. Tämä ero näkyi kaikissa ikäryhmissä ja kieliryhmissä.
Väestömäärään suhteutettuna vieraskielisillä todettiin 64 prosenttia enemmän tartuntoja. Testatuista henkilöistä positiivisia olivat kolme prosenttia kotimaan kieliä puhuvista ja kymmenen prosenttia vieraskielisistä.
Kotimaan kieliä puhuvista kahdeksan prosenttia menehtyi 90 päivän sisällä positiivisesta koronatestistä ja vieraskielisistä yksi prosentti.
Tutkimuksen mukaan ero selittyy sillä, että vieraskieliset olivat yleensä nuorempia kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvat. Kun verrattiin alle 65-vuotiaiden kuolemanriskiä eroa ei tullut esiin ryhmien välillä.
– Tulokset osoittavat, että yhtenä haasteena hoitojärjestelmälle on ollut saada vieraskieliset hakeutumaan testiin ajoissa. Tähän reagoitiin HUSissa ja Helsingin kaupungilla jo pandemian alkuvaiheessa ja lisättiin monikielistä tiedotusta testaamisesta ja hoitoon hakeutumisesta. Kaikista positiivisista 21 prosenttia puhui äidinkielenään muita kuin kotimaisia kieliä, joten tulkkauspalvelujen riittävä käyttö on keskeistä niin tartunnanjäljityksessä kuin sairaaloissa, jotta väärinkäsityksiä ei syntyisi, sanoo HUSin infektiolääkäri Ville Holmberg.
– Korkeampi ilmaantuvuus vieraskielisillä tarkoittaa, että hyvän rokotuskattavuuden saavuttaminen maahanmuuttajien keskuudessa olisi erityisen tärkeää epidemian hidastamiseksi ja sairaalakuormituksen vähentämiseksi. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan monipuolista viestintää useilla kielillä ja rokotuspisteiden tuomista ihmisten lähelle, Holmberg jatkaa.
Tutkimus on julkaistu Clinical Microbiology and Infection -lehdessä.