Valtion vientirahoitus on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan tuoreen selvityksen mukaan kasvanut Suomessa viime vuosina muita maita nopeammin, ja se on myös nostanut valtion riskejä selvästi.
Kun vuonna 2000 vientitakuiden vastuut olivat runsaat neljä miljardia euroa, nousi nostettujen ja tarjousvastuiden yhteistakaussumma viime vuonna 22,5 miljardiin euroon. Lähes puolet tästä summasta liittyy luottoihin, jotka tullaan nostamaan vasta 2020–2024 välisenä aikana.
Etlan tutkijoiden Jyrki Ali-Yrkön ja Tero Kuusen tekemän tutkimuksen mukaan myös vientitakuiden osuus viennistä on Suomessa useita vertailumaita suurempi. Vuosina 2012–2016 myönnettyjen vientitakuiden osuus oli keskimäärin kolme prosenttia kokonaisviennistä.
Vientirahoitus on lisäksi voimakkaasti keskittynyt muutamalle alalle. Suurimmat vientirahoituksen saajat ovat Meyerin Turun telakan ja Nokian asiakkaat. Suurimpien saajien osalta vientirahoitus on selvityksen mukaan perusteltavissa, mutta ei ongelmatonta. Vientirahoituksen keskittyminen muutamalle toimialalle lisää riskejä.
– Koska yksityisiltä markkinoilta ei aina löydy tahoja, jotka rahoittaisivat vientikauppoja, on vientirahoitus perusteltavissa. Risteilijöitä ei tehtäisi Suomessa ilman julkista rahoitusta. Vientirahoituksen kasvu ei silti ole riskitöntä ja julkiselle rahoitukselle pitää saada riskiä vastaava yhteiskunnallinen tuotto, Kuusi kertoo tiedotteessa.
Selvityksen mukaan Meyerin ja Nokian vientirahoituksen piirissä oleva toiminta tuottaa kuitenkin merkittävää arvonlisää Suomessa ja sen piirissä on tuhansia työntekijöitä.
– Kun muutimme Meyerin ja Nokian luvut vertailukelpoisiksi, niin Meyer luo yhden miljardin hankkeella keskimäärin 635 miljoonaa euroa arvonlisää Suomeen ja Nokia vastaavasti 323 miljoonaa euroa, työllisyysvaikutukset ovat Meyerilla runsaat 9 100 työntekijää ja Nokialla lähes 2 600 työntekijää, Ali-Yrkkö kertoo Etlan tiedotteessa.
Tutkimuksessa todetaan, että julkisen sektorin päättäjien tehtäväksi jää täydentää aiempia laskelmia ja tehdä analyysi, jossa tutkimuksessa selvitettyjä hyötyjä suhteutetaan riskeihin.