Vettä kahden tai kolmen päivän välein, jonoja vesiautoille ja sadevesivarastoille. On kesä 2025 Donbasin miehitetyllä alueella. Samaan aikaan miehittäjän sotilaat juoksevat putkistossa, jossa alueen vedet aiemmin kulkivat.
Vesikatastrofi Donetskissa on todellisuutta, kertoo Ukrainska Pravda.
Paikalliset asukkaat ovat yrittäneet vedota Vladimir Putiniin, jotta miehittäjä palauttaisi vedensaannin. He nauhoittivat videoviestin, jonka lapset osoittivat Venäjän federaation johtajalle:
— Hanani on vaiti. Me, Donbasin lapset, koemme kaikkea, kuten ohjuksia ja droneja. Mutta ilman vettä emme selviä. Saamme täitä ja matoja. Setä Putin, sinä olet tärkein ihminen tässä maailmassa. Joku haaveilee koirasta tai uudesta puhelimesta, mutta me haaveilemme vedestä. Pelastakaa meidät.
Vesikriisi ei kuitenkaan alkanut tänä vuonna. Ennen täysimittaisen sodan alkua Ukraina toimitti vettä miehitetyille alueille, mutta taisteluiden vuoksi tämä kävi mahdottomaksi. Maaliskuussa 2022 venäläismedia raportoi niin kutsuttuun Donetskin pormestariin viitaten, että kaupungilla oli jäljellä enintään kahden viikon vesivarastot pumppaamon sähkökatkon vuoksi.
Siitä lähtien ongelmat ovat kasaantuneet ja tekoaltaat ovat kuivuneet. Vuonna 2023 miehittäjät rakensivat yhden Don-Donetsk-vesijohdon haaran, jonka piti ratkaista vesiongelmat. Se ei kuitenkaan onnistunut. Internet on tulvillaan paikallisten valituksia vedenjakelun aikataulujen pettämisestä, ruskeasta nesteestä hanoissa ja jopa vessassa käymisen vaikeudesta.
Samaan aikaan Donetskin aluehallinto vastasi, ettei heillä ollut tietoa miehitysalueen vesiongelmista, koska heillä oli ”rajoitettu pääsy tälle alueelle”.
Ukrainska Pravda tutki, miksi Donbasin miehitetyllä alueella syntyi vesikriisi, voidaanko se ratkaista ja miten asiat ovat Ukrainan hallitsemalla alueella. Donetskissa paikalliset keräävät sadevettä jopa sateenvarjojen avulla. Jonkun havaittiin kaivaneen omin päin kaivon ja asentaneen siihen hanan vedenottoa varten.
Hyväntekeväisyyssäätiö Vostok SOS:n koordinaattori Natalia Kaplun vastaa sotarikosten ja ihmisoikeusloukkausten dokumentoinnista Vostok SOS -hyväntekeväisyyssäätiössä. Hänen kollegansa ovat toistuvasti puhuneet ihmisten kanssa humanitaarisesta tilanteesta miehityksen aikana.
— Miehitetystä Donetskista lähteneet silminnäkijät kertoivat, että vuoteen 2014 asti Donetskissa oli jatkuvasti vettä – sekä kylmää että kuumaa. Ongelmat alkoivat vuoden 2014 jälkeen, kun Karlivsken tekojärvi tuhoutui, Kaplun kertoo Ukrainska Pravdalle.
— Tällä hetkellä Donetskille annetaan vettä kahdesti viikossa tunniksi kerrallaan. Vesi on ruosteista, joten sitä on mahdotonta käyttää. Se ei kelpaa juotavaksi, eikä peseytymiseen tai pyykinpesuun.
Eräs Makiivkassa vankina oleva mies kertoi Vostok SOS:lle, että vankilassa kuusi ihmistä saa vettä puolitoista litraa päivässä 1,5 litraa. Hän pyytää lisää vettä jatkuvasti äidiltään.
Itä-Ukrainassa varsinkin vallatun alueen eteläisissä osissa vesihuolto-ongelma oli kyllä olemassa jo ennen vuotta 2014. Vesijohdot ovat vanhoja, ja putket piti vaihtaa. Mutta vuosien varrella tilanne on vain pahentunut.
Eräs Luhanskin seudulta vuonna 2022 etelämmäksi miehitetyllä alueella muuttanut nainen kertoi, että Ukrainan siihen asti hallitsemissa Itä-Ukrainan osissa vesi oli puhdasta ja sitä oli aina saatavilla. Mutta nyt juomavesi on haettava kaupasta.
— Aloin laittaa ruokaa hanavedellä. Siinä oli hiekkaa. Naapurini sanovat, että he juovat hanasta. Mutta miten sitä voi juoda, jos altaaseen, jossa se on, ilmestyy harmaanmusta kerros?
Ukrainan kansallisen vesiministeriön (NAAS) vesiongelmien ja maankäytön instituutin johtaja Myhailo Yatsjuk sanoo Ukrainska Pravdalle, että Venäjän federaatio on vuodesta 2014 lähtien tarkoituksella tuhonnut infrastruktuuria voidakseen syyttää siitä ja siviilien kärsimyksestä Ukrainaa.
Ennen täysimittaisen hyökkäyksen alkua Ukraina tarjosi vettä miehitetylle Donbasin osalle, mutta jatkuvan tulituksen vuoksi tämä kävi mahdottomaksi. Venäläiset tuhosivat ensimmäisen pumppaamon jo 19. helmikuuta 2022. Tämän jälkeen Krasnohorivka, Maryinka, Kurahove ja Mariupol jäivät ilman teknistä vesihuoltoa. Useat kylät ja kaupungit, kuten Selidove, Pokrovsk, Kurahove, Myrnograd, Dobropillia ja Mariupol jäivät ilman juomavettä.
Täysimittaisen sodan alkaessa verkoston tulituksesta johtuva vedenjakelun puute yleistyi. Tammikuussa 2025 venäläiset räjäyttivät Severski Donets-Donbas -kanavan putket lähellä Tšasiv Jaria vauhdittaakseen hyökkäystä kaupunkiin.
Samaan aikaan Mariupolin pormestarin entinen neuvonantaja Petro Andrjuštšenko raportoi, että miehitetyn Donetskin alueen tekoaltaiden vesivarannot olivat puolittuneet. Kesäkuussa Mariupolissa vettä sai silloin aamukuudesta aamuyhdeksään ja iltakuudesta iltayhdeksään.
Putkituho
Heinäkuun puolivälissä Kramatorskin suunnalle sijoitettu 5. erillinen Kiovan hyökkäysprikaati julkaisi videon, josta kävi ilmi että Venäjän joukot olivat piiloutuneet vedenjakeluun tarkoitettuihin putkiin. Severski Donets-Donbas -kanavasta, josta putket tulivat, oli toimitettu vettä koko alueelle. Nyt ne olivat rikki.
Donetskin miehityshallinnon johtaja Andriy Tšortkov sanoi 18. heinäkuuta, miehitetyn alueen tekoaltaiden vedenpinta oli matalalla. Donetsk ja Makiivka kytkettiin vedenjakeluun kolmen päivän välein, Hartsyzk, Ilovaisk ja Zugres kahden päivän välein.
Mariupolin pormestarin entinen neuvonantajan Petro Andrjuštšenkon mukaan 26. heinäkuuta Mariupolissa alkoi ilmetä levottomuuksia. Ihmiset ovat yrittäneet pysäyttää vesilaitoksen työntekijöitä, jotka ovat saapuneet sulkemaan vedenjakelua. Tilanne on johtanut tappeluihin.
Heinäkuun lopulla miehityshallinto otti käyttöön uudet vedenjakelun rajoitukset. Vettä saisi käyttää 45 litraa henkilöä kohden per päivä. Vertailun vuoksi: kesäkuussa raja oli 250 litraa päivässä.
Miehityshallinnon rakennus- ja asuntoministerin roolia vetävä Volodymyr Dubivka kertoi elokuun kahdeksantena, että Donetskin vallattu alue saa nyt korkeintaan 35 prosenttia tarvittavasta vesimäärästä.
Esimerkiksi Mariupol tarvitsee 150 000 kuutiometriä vettä päivässä. Starokrymin tekojärvi on kuitenkin melkein tyhjä ja voi tuottaa alle 35 000 kuutiometriä vettä. Se on kaupungin ainoa vesilähde. Myös pulloveden hinta miehitysalueilla on noussut ennätyksellisen korkeaksi. Kannattamattoman kaupan vuoksi myyntipisteitä on alettu sulkea, ja nyt puhutaan hintasääntelyn ottamisesta käyttöön.
Donetskin ukrainalaisen paikallishallinnon johtaja Vadym Filaškin sanoi heinäkuun lopussa, että vesitilanne on aivan kriittinen, ja vesivarannot käytetty loppuun.
— Suurissa kaupungeissa vihollinen yrittää ainakin simuloida vesihuoltotöitä. Mutta pienissä kaupungeissa, kuten Tšistjakovessa, Ždanivkassa ja Amvrosiivkassa, tilanne on lähes hallitsematon. Siellä ihmisillä ei ole lainkaan vettä”, Filaškin sanoi.
Häiriöitä on myös miehitetyn Luhanskin alueella. Severodonetskissa on alueita, jotka olivat elokuun alkupuolella ilman vettä viikon verran.
Ukrainan kansallisen vesiministeriön vesiongelmien ja kunnostuksen instituutin johtajan Myhailo Yatsjukin mukaan Donbasin vesivarat ovat melko rajalliset. Alueella ei juurikaan ole pohjavettä. Ja olemassa olevia vesivaroja ei voida hyödyntää niiden korkean mineraalipitoisuuden tai saastumisen vuoksi.
Donbasissa on luontaisesti melko vähän vettä. Edes neuvostoaikana Donets-joki ei pystynyt tyydyttämään melko suuren väestön kaikkia vesitarpeita, koska alueen teollisuus tarvitsee myös paljon vettä.
— Tästä syystä 1950-luvun lopulla rakennettiin Siverskyi Donets-Donbas -kanava. Lisäksi luotiin yli 200 tekoallasta, jotka vastasivat teknologisiin ja juomaveden tarpeisiin. Lisäksi valumavesiä siirrettiin Dnipro-Donbas -kanavan kautta, joka yhdistää Dnipro- ja Siverskyi Donets -joet, Yatsjuk sanoo.
Hänen mukaansa miehittäjät ovat tuhonneet vesi-infrastruktuuria järjestelmällisesti.
— Alueella oli vuoteen 2022 asti monia teknisiä ja ympäristöongelmia, mutta vesihuoltokysymystä ratkottiin. Nyt sotatoimet ja infrastruktuurin pommitukset jatkuvat ja monia tekoaltaita on vaurioitunut. Siksi edes vähimpiä resursseja ei ole mahdollista käyttää. Kesäkaudella on myös kulutus ja haihtuminen ovat suurta.
Kaivoksista ei apua
Heinäkuussa BBC:n venäjänkielinen palvelu analysoi satelliittikuvia viidestä suuresta ja viidestä pienemmästä tekoaltaasta Donetskin alueella. He totesivat, että viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana yhdeksän niistä on huomattavasti madaltunut.
Lisäksi rakennetulla alueella ja kerrostaloissa vedensaanti korkeintaan neljänteen kerrokseen. Korkeammalla asuvat jäävät ilman vesihuoltoa silloinkin, kun sitä jaellaan.
Vesijohtovesi tulee hanoista kaikissa ruskean sävyissä. Asiantuntija huomauttaa, että tähän on useita syitä. Yksi Ukrainska Pravdan haastateltavista epäilee, että veden puhdistamiseen käytettävät aineet on varastettu. Lisäksi alueella muhii riski, että sinne varastoitua ydinjätettä nousee pintaan.
— Alkuperäiseltä koulutukseltani olen kaivosinsinööri ja työskentelin kaivoksissa kahdeksan vuotta, kertoo Eastern Human Rights Group -järjestön johtaja Pavlo Lysjanski.
— Jotkut kaivosvedet ovat niin aggressiivisia, että ne voivat syövyttää metallia jopa viikossa. Ne sisältävät kemikaaleja ja raskasmetalleja. Kaivoksissa on myös radioaktiivisia kerroksia – kun vesi nousee pintaan, se huuhtoo ne pois. Lisäksi siellä työskenneltäessä käytetään voiteluaineita ja polttoainetta, jotka ovat myös saastuttavat.
Vuonna 1979 Neuvostoliiton viranomaiset suorittivat ydinkokeita Junkomin kaivoksella, joka sijaitsee lähellä Jenakijevoa. Jäljelle jäi betonoitu kaivoskuilu, jossa varastoitiin ydinjätettä. Aiemmin Ukraina pumppasi sieltä jatkuvasti vettä. Miehittäjät eivät tehneet tätä.
— Tietojeni mukaan tätä kuilua ei ole enää – jäte sekoittuu veteen, joka saattaa nousta pintaan vuoteen 2026 mennessä, Lysjanski sanoo.
Koska alueet ovat miehitettyjä, Ukrainalla ei ole pääsyä niihin. Vesiongelmien ja maankäytön kunnostuksen instituutin johtaja Myhailo Yatsjuk kuitenkin vakuuttaa, että jos ne saataisiin takaisin, vesiongelmakin olisi ratkaistavissa.
— Ensin meidän on kunnostettava infrastruktuuri kuten vesialtaat ja -kanavat. Monet ihmiset ovat muuttaneet pois, joten ehkä tekoaltaita ei tarvita enää yhtä montaa kuin ennen.
Mutta nyt vettä ei ole. Tärkeintä olisi löytää sitä. Tämä voitaisiin toteuttaa valumavesiä ohjaamalla, Yatsjuk arvioi. Hänen mukaansa venäläiset eivät pysty ratkaisemaan ongelmaa nopeasti tällä hetkellä, koska heillä ei ole siihen resursseja. Eikä kaivosvesien käyttö ei ole vaihtoehto. Niiden puhdistaminen on erittäin pitkä ja kallis prosessi, joka vaatii erityismenetelmiä.
