Talouden kehitys on ollut Vesa Vihriälän mukaan toistaiseksi parempaa kuin keväällä arvioitiin.
– Siitä huolimatta Suomi ei ole selvillä vesillä. Helpotuksen huoahdukseen ei ole varaa. Teollisuuden vaikeudet ovat vasta edessä. Julkisen talouden sopeutuslinjauksia ei vielä tarvita. Epidemian kurissa pitämisen ohella painopisteen tulee olla kilpailukyvyn turvaamisessa, työllisyysasteen nostoa palvelevissa rakenneuudistuksissa ja EU-elpymisrahastosta saatavien varojen tehokkaassa käytössä, taloustieteen huippuyksikkö Helsinki GSE:n työelämäprofessori Vihriälä summaa blogissaan.
Hänen mukaansa parasta lyhyen tähtäimen elvytystä on nyt koronavirusepidemian pitäminen kurissa.
– Kotimaan talouden ennakoitua parempi kehitys perustuu epidemian hyvään hallintaan saamiseen. Tämä on mahdollistanut yleisten rajoitusten purkamista ja vähentänyt pelkoa, hän toteaa.
– Jotta epidemian ryöpsähtäminen voitaisiin estää ilman taloutta pahasti haittaavia yleisiä rajoituksia, testaamisen pullonkaulat täytyy vihdoin kyetä poistamaan ja johtamisjärjestelmän epäselvyydestä ja viestinnän sekavuudesta pääsemään eroon, Vihriälä painottaa.
Hänen mukaansa uusien elvytyspäätösten tarve vähenee ja painopiste muuttuu.
– Painotus voi ja sen tulee olla entistäkin enemmän talouden pidemmän ajan kasvua vahvistavissa toimissa.
Vaikeudet edessä
Vesa Vihriälä korostaa teollisuuden suurimpien vaikeuksien olevan vasta edessä.
– Tilauskannat ovat supistuneet ja näkymät eteenpäin ovat hyvin epäselvät. Olennaista on, kuinka pitkäaikaiseksi kysynnän heikkouden voi olettaa muodostuvan, hän arvioi.
Vihriälä näkee synkkiä ennusmerkkejä niin paperiteollisuudessa, lentomatkailussa kuin risteilylaivatuotannossakin. Näistä on saatu Suomessa jo esimakua Finnairin irtisanomisten ja UPM:n Kaipolan tehtaan sulkemisen muodossa.
Vihriälän mukaan on ilmeistä, että osa sokin välittömästi aikaansaamasta tuotannon menetyksestä jää pysyväksi. Tämä taas merkitsee, että paluu toimeliaisuuden kasvu-uralle edellyttää uudenlaisen tuotannon synnyttämistä suuremmassa määrin kuin normaalioloissa.
Vesa Vihriälän mielestä valtion onkin harkittava hyvin tarkkaan, mitä yrityksiä tuetaan ja millä tavoin. Samalla on myös arvioitava, milloin paras ratkaisu yritysten tukemisen sijasta on uusien syntymisen ja yleisten kasvun edellytysten vahvistaminen.
Työmarkkinajärjestöjen mietittävä
Viitteet kilpailukyvyn heikkenemisestä on Vesa Vihriälän mukaan niin ikään otettava lukuun lyhyen aikavälin kysyntää tukevassa politiikassa.
– Tällainen kehitys heikentäisi entisestään vientiä, jota markkinoiden taantuminen ja horjuva elpyminen painavat.
Vihriälä muistuttaa vuoden 2008 talouskriisiä seuranneesta Suomen ”menetetystä vuosikymmenestä”. Se oli hänen mukaansa seurausta juurikin viennin romahduksesta ja paikallaan polkemisesta sekä vientikehitykseen osin liittyvästä investointilamasta.
– Kustannuskilpailukyvyn heikkous oli tuolloin tärkeä vientiä jarruttanut seikka, ja kuten tiedämme, sen korjaaminen oli hidas ja tuskallinen prosessi, hän jatkaa.
Vesa Vihriälän mielestä työmarkkinajärjestöillä olisi kilpailukykyasetelman muutoksen vuoksi aihetta miettiä keinoja asian korjaamiseksi.
– Kun tilanne todennäköisesti on varsin erilainen eri yrityksissä, lupaavin tapa olisi hyödyntää sopimuksissa olevia avaamislausekkeita, ja neuvotella sellaisia nopeasti sopimuksiin, joissa niitä ei ole, hän esittää.
Paikallisesti sopimalla voitaisiin Vihriälän mukaan turvata kilpailukyky ja ylläpitää työllisyyttä yrityksissä, joita ongelma eniten koskee.
– Tällainen kohdennettu palkkasopeutus hillitsisi samalla toimenpiteen kielteisiä vaikutuksia kotitaloussektorin ostovoimaan verrattuna kaiken kattavaan kustannusten alentamiseen.
Kyky sopia paikallisesti kilpailukykyä tukevista joustoista vahvistaisi Vihriälän mukaan samalla yritysten luottoa siihen, että työmarkkinoista on tullut joustavammat. Tämä puolestaan vähentäisi Suomeen tehtävien investointien riskejä ja auttaisi kuromaan kiinni kilpailijamaista jälkeen jäänyttä investointiastetta.
– Hallituksen paras rooli kilpailukyvyn turvaamisessa on luoda uskottavuutta vakaaseen toimintaympäristöön ja siihen, että se pyrkii poistamaan mm. osaavan työvoiman tulevaan saatavuuteen liittyviä kasvun rajoituksia.
Työllisyys etusijalle
Vesa Vihriälän mukaan julkisen talouden sopeuttamistoimet hallitus voi jättää ensi vuoteen, esimerkiksi kevään 2021 kehysriiheen. Tänä vuonna niitä ei vielä hänen mielestään tarvita. Vihriälästä tärkein asia olisikin saada aikaan päätöksiä, joilla parannetaan työllisyyttä.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus on sitoutunut edeltäneen Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmaan. Sen mukaan syksyn budjettiriihessä tulisi tehdä ratkaisut, joilla saadaan 30[nbsp]000 työllistä lisää. Se on puolet ohjelman 60[nbsp]000 työllisen tavoitteesta.
Linjaus on kuitenkin herättänyt kipuilua hallituksen sisällä. Valtiovarainministeripuolue keskusta on vaatinut päätöksiä sovitusti nyt syksyllä. Pääministeri Marin on taas väläytellyt päätösten lykkäämistä tuonnemmaksi. Valtiovarainministeriön virkamiesarvion työllisyysesityksiin on taas suhtauduttu penseästi etenkin vasemmistoliitossa ja SDP:ssä.
Vesa Vihriälän mielestä hallitusohjelman kirjausta olisi syytä päivittää vielä korkeammaksi. Lisäksi valmistelun pohjaksi tulisi hänen mukaansa määrittää, millaisilla toimilla lisätyöllisyyttä on syytä hakea.
– Koronan aiheuttama työvoiman kysynnän heikkeneminen ei mitenkään vähennä työllisyyttä rakenteellisesti parantavien toimien tärkeyttä, Vihriälä painottaa.
Hän muistuttaa, että avoimien työpaikkojen määrä on suuri lomautuksista ja lisääntyneestä työttömyydestä huolimatta.
