Työelämäprofessori Vesa Vihriälä kysyy blogissaan, eikö Suomen olisi tullut ajaa pidemmälle meneviä parannuksia pöydällä olleeseen elpymisrahastoratkaisuun.
– Elpymisrahastopäätöksen todennäköisesti kauaskantoisin vaikutus liittyy EU:n velkaantumisen sallimiseen toiminnan rahoittamiseksi, Vihriälä toteaa.
Hänen mielestään kaikkein tärkein asia olisi vähentää riskiä, että nyt tukea eniten saavat maat joutuisivat nopeasti uudelleen tilanteeseen, jossa niitä on tuettava koko EU-aluetta koskevan kriisin välttämiseksi.
Elpymisrahastoratkaisu tukee hänen mukaansa Euroopan kasvua ja vähentää eurokriisin kaltaisen kriisin todennäköisyyttä lyhyellä tähtäimellä, mikä on myös Suomen etu. Toteutustapa on hänen mielestään kuitenkin ongelmallinen. EU:sta on tulossa fiskaaliunioni, mutta kovin epätäydellisenä se lisää kriisiytymisen riskiä pidemmällä aikajänteellä.
– Tähän liittyvät ongelmat voisivat ratketa liittovaltiomaisten päätöksentekorakenteiden avulla. Näiden syntymiselle on kuitenkin vaikea nähdä olevan saatavissa riittävää tukea. Sen vuoksi huomio pitäisi kiinnittää syntymässä olevan rakenteen riskien vähentämiseen, Vihriälä arvioi.
Tätä hänen mukaansa palvelisi jäsenmaiden elpymis- ja palautumissuunnitelmien kunnianhimoisuus ja toteutuksen tiukka valvonta sekä markkinakurin edellytysten parantaminen.
Hän muistuttaa Suomen pystyneen huolehtimaan omista kansallisista eduistaan varsin hyvin EU:n vauraiden maiden joukossa. Kun elpymisrahastoa viimeistellään, Suomen päähuomion ei tämän vuoksi pitäisi hänen mielestään olla kansallisten ”saantojen” marginaalisessa parantamisessa, vaan parannusten aikaansaamisessa koko ratkaisuun.
Suomessa kuten muuallakin Euroopassa tarvitaan hänen mielestään myös laajaa ja avointa kansalaiskeskustelua siitä, miten unionia haluamme kehittää.