Ukrainan asevoimien sinnikäs vastarinta ylivoimaista hyökkääjää vastaan on saanut monet asiantuntijat vertaamaan nykyistä konfliktia vuosien 1939–40 talvisotaan.
Sekä Neuvostoliiton että Venäjän sotasuunnitelmia on pidetty kehnosti valmisteltuina ja ylioptimistisina. Pienempi naapurivaltio käytti pienten yksiköiden iskuja hyökkäyksen hidastamiseksi, vaikka sitä ei pystyttykään torjumaan täysin.
Times-lehti huomauttaa, että suurista tappioista huolimatta puna-armeija onnistui etenemään tarpeeksi, jotta Kreml sai neuvoteltua itselleen suotuisan rauhansopimuksen. Vastaava lopputulos voi olla mahdollinen myös Ukrainan kohdalla.
Venäjän joukot ovat olleet jumissa Kiovan edustalla jo kolme viikkoa. Harkova on Ukrainan hallinnassa, ja hyökkäys vaikuttaa hidastuneen myös etelässä. Asiantuntijoiden mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Venäjä voisi voittaa nykyistä sotaa.
Molempien osapuolten on arvioitu menettäneen noin kymmenesosan taisteluvoimastaan, mutta Venäjällä on ainakin kokonsa puolesta paremmat mahdollisuudet korvata tappiot.
Varusmiesten viimevuotisen saapumiserän palvelusaika päättyy huhtikuussa, jolloin monia heistä todennäköisesti painostetaan allekirjoittamaan sopimussotilaan paperit. Tämä mahdollistaa sotilaiden lähettämisen Venäjän rajojen ulkopuolelle.
Vahvistuksia odotetaan lisäksi Kaukoidästä, Armeniasta ja Georgian miehitetyiltä alueilta. Syyrian presidentti Bašar al-Assad on luvannut Venäjälle 40 000 taistelijaa, mutta realistisempi arvio lienee korkeintaan kymmenesosa tästä lukemasta.
Vahvistukset eivät voi silti korvata maahanlasku- ja erikoisjoukkojen kaltaisten eliittiyksiköiden raskaita tappiota.
Edessä voi olla uusi vaihe, jossa Venäjän asevoimien johto toteaa suurten hyökkäysoperaatioiden epäonnistuneen. Suotuisia rauhanehtoja voitaisiin hakea kulutustaistelun kautta hieman kuten Josif Stalin vuonna 1940.
Times-lehti arvioi, ettei tämä olisi Ukrainan kannalta pahin mahdollinen lopputulos, sillä Suomikin onnistui säilyttämään itsenäisyytensä.