Veronmaksajain keskusliiton ekonomisti Janne Kalluinen käsittelee Taloustaidon kolumnissaan eläkkeensaajia, jotka tekevät myös palkkatyötä.
– Olisi erityisen harmillista, jos työtä jää tekemättä sen takia, että eläkkeensaaja arvioi palkasta käteen jäävät tulot selvästi pienemmäksi kuin ne todellisuudessa olisivat, hän sanoo.
Moni eläköitynyt varmasti hänen mukaansa muistaa, että työuran aikana palkan verokortilla ennakonpidätysprosentin ohella on tulorajan ylittäviä tuloja varten niin kutsuttu lisäprosentti.
– Se on tyypillisesti 40 prosentin luokkaa. Palkasta peritään ennakonpidätyksen päälle vielä työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksua.
Kun henkilö saa yhtä aikaa sekä ansiotuloeläkettä että palkkaa, hänellä tulee olla kaksi verokorttia: yksi eläkettä, toinen palkkaa varten. Tällöin tuloja verotetaan yhdessä ansiotulona, jota Suomessa verotetaan tunnetusti progressiivisin periaattein.
Tämä on ekonomistin mukaan voinut ymmärrettävästikin luoda mielikuvaa, että eläkkeen päälle tienatun palkan verotus on todella kireää eikä se siksi kannusta työntekoon. Toisinaan ehdotetaan, että eläkeläisten työnteon kannustimia tulisi parantaa keventämällä heidän verotustaan.
– Vaikuttaisi, että paine eläkeläisten palkan verotuksen keventämiseen perustuu vähintään osin virhekäsityksiin. Samalla työurien pidentymistä toivotaan kädet ristissä, kun julkinen talous on pahasti niin sanotusti köysissä.
Kalluinen arvioi mahdollisuutta siihen, että eläkkeen verokortissa voisi olla automaattisesti laskettuna ennakonpidätysprosentti ja lisäprosentti myös palkalle esimerkiksi 10 000–20 000 euron tulorajalla.
– Tällaisille tuloille ennakonpidätysprosentti huitelisi mediaanieläkkeellä n. 15–20 prosentin haarukassa keskimääräisillä kunnallis- ja kirkollisveroprosenteilla.
Eläkkeen verokortilla oleva palkan ennakonpidätysprosentti ei tietenkään hänen mukaansa velvoittaisi ketään jatkamaan työuraa.
– Se kuitenkin auttaisi tekemään parempaan tietoon perustuvan päätöksen työn vastaanottamisen kannattavuudesta ainakin, kun mielikuvat työn verotuksen kireydestä eläkkeellä vaikuttavat olevan kaukana todellisesta, hän sanoo.
– Sikäli kun ansiotuloverotuksen progressiivisuus lienee suurella laajuudella hyväksytty verotuksen ominaisuus, voitaneen myös heittää ilmoille kysymys, onko eläkkeensaajan maksettavien verojen absoluuttinen aleneminen kokouspalkkioiden/pienten palkkatulojen saamisesta jo vähän hassuakin, Kalluinen lisää.
Hän käsittelee aihetta kolumnissaan esimerkin kautta. Mikäli eläkkeen päälle tienaisi palkkaa 1 000 euroa, Verohallinnon keräämät verot alentuisivat 4 061 euroon (-122 euroa). Laskennallinen palkan ennakonpidätysprosentti olisi tällöin negatiivinen: -12,2 %! TyEL-maksua tulisi tällöin maksettavaksi 73 euroa.
– TyEL-maksu ei lukeudu ennakonpidätykseen ja sen maksaminen kartuttaa eläkekertymää. Tonnin brutosta jäisi käteen 1 049 euroa, eli yli tonni.
10 000 euron palkalle laskennallinen ennakonpidätysprosentti olisi n. 14 %; 30 000 euron palkasta Verohallinnolle menisi vajaat 26 %.
– Osuuksia voitaneen pitää maltillisena ainakin verrattuna mielikuvaan 40 prosentin ennakonpidätyksestä.
Edellä mainitut palkan ennakonpidätysprosentit ovat hänen mukaansa laskennallisia. Verokortilla ennakonpidätysprosentti pyöristetään ylöspäin 0,5 prosentin tarkkuuteen, eikä prosentti voi olla negatiivinen. Liiallisena maksetun ennakonpidätyksen saa takaisin viimeistään veronpalautuksena.