Yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan pienin riski sairastua munuaisten vajaatoimintaan on verenpainepotilailla, joiden systolinen verenpaine on hoidosta huolimatta lievästi kohonnut eli 130–139 mmHg ja diastolinen verenpaine 60–79 mmHg.
Verrattuna heihin munuaisten vajaatoiminnan riski on noin 10 prosenttia suurempi potilailla, joiden systolinen verenpaine saadaan laskemaan hyvänä pidetylle 120–129 mmHg:n tasolle. Tätä alhaisempiin verenpainelukemiin liittyy vielä suurempi riski.
Todennäköisimmin munuaisten vajaatoiminta kehittyi kuitenkin potilaille, joiden systolinen verenpaine oli lääkehoidosta huolimatta 140–149 mmHg tai enemmän. Heidän sairastumisriskinsä oli vähintään 40 prosenttia suurempi kuin potilaiden, joiden systolinen verenpaine oli 130–139 mmHg.
Munuaisvaivojen lisäksi he myös kuolivat viisivuotisen seurannan aikana muita todennäköisemmin. Sama havaittiin potilailla, joiden verenpaine oli alle 130 mmHg.
Tutkijoiden mielestä tulokset osoittavat, että aggressiivisen hoitamisen sijaan maltillisempi linja voisi tuottaa monille verenpainepotilaille nykyistä paremman tuloksen. Verenpaineen hoito olisikin hyvä räätälöidä jokaiselle potilaalle erikseen ja vastaamaan juuri hänen tarpeitaan ja riskejään.
Tulokset julkaistiin Journal of the American College of Cardiology -lehdessä. Tutkimuksessa käytettiin 400 000 lääkehoitoa saavan verenpainepotilaan terveystietoja vuosilta 2006–2010.
Tutkimuksesta uutisoi Uutispalvelu Duodecim.