Yksityiset venäläiset avaruusyhtiöt saattavat esittää kiinalaissatelliittien ottamia tutkakuvia omien satelliittiensa tuotantona. Kyse ei ole vain teknologisesta riippuvuudesta: yhtiöt voivat näin rakentaa vaikutelmaa Venäjän omasta satelliittikyvykkyydestä ja tarjota asiakkailleen, mahdollisesti myös maan asevoimille, kiinalaista tiedustelutietoa venäläisenä palveluna.
Avaruustutkija Bart Hendrickx on verrannut venäläisyhtiöiden julkaisemia teknisiä tietoja kiinalaissatelliittien kiertoratoihin ja ominaisuuksiin. Yksi tapauksista koskee Novyi Kosmos -yhtiötä ja sen Oculus-nimistä tutkasatelliittia. Yhtiö ilmoitti kehittävänsä satelliittia, jonka tehtävänä olisi seurata muun muassa Pohjanmeren merireittiä ja arktista aluetta sekä valvoa öljy- ja kaasuteollisuuden kohteita.
Vuonna 2026 Roskosmosin johtaja Dmitri Bakanov kertoi Oculus-1-satelliitin aloittaneen toimintansa – kolme vuotta etuajassa. Yhtiö avasi myös verkkopalvelun, jonka kautta asiakkaat voivat tilata satelliittikuvia.
Hendrickx ei kuitenkaan löytänyt tietoja satelliitin laukaisusta. Yhdysvaltain avaruusvoimien ylläpitämistä satelliittiluetteloistakaan sitä ei löytynyt. Sen sijaan yhtiön julkaisemassa käyttöohjeessa esitetyt kiertorata- ja tutka-antennitiedot vastasivat lähes täydellisesti kiinalaisen MinoSpace-yhtiön vuonna 2024 laukaiseman Taijing-4-03-satelliitin ominaisuuksia.
Myös Oculus-2:n epäillään olevan todellisuudessa kiinalaisvalmisteinen. Mahdollisiksi vastineiksi tutkija nimeää kiinalaiset Dongpo-16- ja Juntian-1-04A-satelliitit.
Vastaavia epäilyjä liittyy muihinkin venäläisyhtiöihin. L5-yrityksen markkinoimien satelliittikuvien on epäilty olevan peräisin kiinalaisesta Chaohu-1-satelliitista, vaikka yhtiö esittelee niitä oman Elsat-1-satelliittinsa tuotantona, kirjoittaa il Giornale.
Lisäksi venäläinen Stilspace käyttää Hendrickxin mukaan kiinalaisen MinoSpacen valmistamaa Taijing-3-02-satelliittia, joka tunnetaan Venäjällä nimellä Stilsat-1.
Tutkakuvia tuottavat SAR-satelliitit ovat sotilaallisesti arvokkaita, sillä ne pystyvät kuvaamaan maanpintaa myös pimeällä ja pilvipeitteen läpi. Venäjällä on pulaa tällaisista satelliiteista, ja lännen pakotteet ovat vaikeuttaneet niiden valmistamiseen tarvittavan teknologian hankkimista.
Kiinalaissatelliittien hyödyntäminen voi siten tarjota Venäjälle keinon paikata omia teknologisia puutteitaan. Samalla se hämärtää kaupallisen avaruustoiminnan ja sotilaallisen tiedonhankinnan välistä rajaa.
Hendrickxin selvitys ei kuitenkaan osoita, että kaikkia kyseisiä kuvia käytettäisiin Ukrainan sotaan liittyvissä operaatioissa. On kuitenkin viitteitä siitä, että Venäjän yksityinen avaruusteollisuus saattaa olla huomattavasti riippuvaisempi Kiinan teknologiasta kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää.