Venäjän valtakoneisto elää näinä aikoina piinallisen epätietoisuuden vallassa. Vladimir Putinin uudelleenvalintaa maaliskuun presidentinvaaleissa pidetään muodollista vahvistusta vaille varmana, mutta sen jälkeen on todennäköisesti edessä suurten ratkaisujen aika.
– Venäjän poliittinen eliitti tietää, että Putinin on tehtävä päätös omasta tulevaisuudestaan pian uudelleenvalintansa jälkeen, politiikan tutkija Tatjana Stanovaja sanoo.
Vaihtoehtoja on Moskovan poliittisen teknologian instituutin analyysiosaston johtajana toimivan Stanovajan mukaan kolme: Putin voi jatkaa myös vuonna 2024 päättyvän kuusivuotensa jälkeen, mutta se edellyttäisi perustuslakiin kirjattujen rajoitusten mitätöintiä. Hän voi myös luopua presidenttiydestä jonkun toisen hyväksi, mutta säilyttää silti tosiasiallisen vallan itsellään. Kolmas vaihtoehto on se, että Putin siirtyy aidosti syrjään.
– Riippumatta siitä, minkä vaihtoehdon hän valitsee, se vaatii merkittäviä, pikaisesti toteutettavia pikaisia henkilövaihdoksia ja institutionaalisia uudistuksia.
Lähivuosina edessä olevat muutokset merkitsevät Stanovajan mukaan Venäjän poliittisen järjestelmän muuttumista yhä vähemmän henkilöityneeksi. Sillä, millaiset henkilösuhteet Kremlin eri avainhenkilöiden välillä ja virkamieskunnan keskuudessa vallitsevat, ei ole enää entisenlaista merkitystä.
– Ensi kertaa vuosikymmeniin Venäjän vakauden lähteenä onkin järjestelmä, ei niinkään presidentti. Ainakin lyhyellä aikavälillä tämä tarkoittaa sitä, että Venäjän politiikka muuttuu jopa aiempaakin vaikeammin ennustettavaksi, Stanovaja sanoo.
Kyse on hänen mukaansa perustavaa laatua olevasta muutoksesta tavassa, jolla Venäjää hallitaan.
Jäähyväiset vanhalle eliitille
Yksi keskeisistä, jo käynnissä olevista muutoksista on teknokraattien astuminen tehtäviin, jotka olivat aiemmin visusti presidentin pitkäaikaisten luottomiesten käsissä.
– Putinin nimittämiä vaikutusvaltaisia henkilöitä korvataan teknisillä hahmoilla, joiden poliittinen painoarvo on huomattavasti vähäisempi, Stanovaja sanoo.
Selitys ilmiölle saattaa löytyä Kremlin viime vuosina harjoittamasta aggressiivisesta seikkailupolitiikasta.
– Jatkuva osallistuminen Syyrian ja Ukrainan konflikteihin on pakottanut supistamaan kotimaisen hallinnon hintaa ajan ja resurssien säästämiseksi. Vanhassa hallintomallissa käytettiin liian paljon energiaa keskusteluihin ja päätöksentekoon.
Uusi pystysuuntainen hallintomalli on Stanovajan mukaan presidentin kannalta miellyttävämpi.
– Hänen on helpompi hoitaa asioita sellaisten alaisten kanssa, joilla on vähemmän yhteistä historiaa hänen kanssaan. Putinin sisäpiiri koostuu nyt yhä enemmän jees-miehistä – teknokraateista pikemminkin kuin eliittiin lukeutuvista kumppaneista. Hänen uudet työtoverinsa eivät paljon kysele eivätkä antaudu keskusteluihin, Stanovaja sanoo.
– Presidentti ei enää kaipaa neuvoja, vaan tarvitsee ihmisiä, joita hän voi komennella.
Kremlin entisen apulaishenkilöstöpäällikön Vjatšeslav Volodinin taannoista nimitystä duuman puhemieheksi Stanovaja pitää tärkeänä esimerkkinä presidentti Putinin muuttuneesta linjasta.
Volodinilta vapautuneelle paikalle presidentinhallintoon Putin nimitti energiayhtiö Rosatomin pääjohtajana toimineen Sergei Kirijenkon.
– Kirijenko on erottunut yhtenä valtion vaikutusvaltaisimmista ja kyvykkäimmistä hallintomiehistä. Hän on kyennyt löytämään yhteisen sävelen niin turvallisuuselinten kuin presidentin vaikutusvaltaisen lähipiirin kanssa, Stanovaja luonnehtii.
– Uudessa roolissaan Kirijenko pyrkii vähentämään vastakkainasettelua presidentinhallinnon kaikessa toiminnassa, olipa kyse suhteista kuvernööreihin, kansalaisyhteiskuntaan, asiantuntijapiireihin tai niin sanottuun edistykselliseen luokkaan.
Teknokraattien trendinomaisesta noususta Putinin Venäjän avainpaikoille viestii Stanovajan mukaan sekin, että jo miltei puolet kuvernööreistä on taustaltaan teknokraatteja.
– He kaikki edustavat epäpoliittista ja epäideologista toimeenpanevaa sektoria, ja ammattimaisuus on heille leimallista, hän toteaa.
Samaan aikaan, kun presidentin lähipiirin ulkopuolelta valikoituneiden teknokraattien asema on vahvistunut, lähipiiriin kuuluminen kadottaa aiemman merkityksensä.
– Se, mitä merkitsee olla Putinin ystävä, on muuttumassa, kuten myös hänen asenteensa ystäviään kohtaan. Presidentin kumppanit ovat menettämässä korvaamattomuutensa ja poliittisen arvonsa. Ystävien erottaminen edellytti aiemmin tuntuvaa kompensaatiota ja julkisia huomionosoituksia. Nyt Putin vaikuttaa suhtautuvan välinpitämättömämmin ystäviensä tunteisiin ja prioriteetteihin. Hän ei enää näe minkäänlaista vaivaa puolustaakseen kumppaneitaan, jotka joutuvat paineen alle, Stanovaja arvioi.
Tatjana Stanovajan tuore artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan Moskovan Carnegie-keskuksen verkkosivuilta.