Hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on venäläistutkija Aleksandr Gabuevin mukaan pitkälti eristänyt Venäjän läntisestä maailmasta niin poliittisesti, taloudellisesti kuin kulttuurisestikin ja pakottanut presidentti Vladimir Putinin kääntymään Kiinan puoleen hattu kourassa.
1900-luvulla Neuvostoliitto suhtautui hänen mukaansa Kiinaan köyhempänä serkkuna – maana, jota Kremlin piti ohjata ja auttaa. Nyt tilanne on ratkaisevasti muuttunut: presidentti Xi Jinpingin johtaman Kiinan talous on huomattavasti Venäjää vahvempi ja dynaamisempi, teknologinen osaaminen korkeammalla tasolla ja globaali painoarvo merkittävästi suurempi. Tämä epäsymmetria tulee lähivuosina todennäköisesti korostumaan entisestään.
– Pitääkseen Kiinan tyytyväisenä Venäjän johtajilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä epäsuotuisat ehdot kauppaneuvotteluissa, tukea Kiinan kantoja kansainvälisillä foorumeilla, kuten
YK:ssa, ja jopa rajoittaa suhteita muihin maihin, kuten Intiaan ja Vietnamiin, Carnegie Endowment -ajatushautomossa työskentelevä Gabuev sanoo Foreign Affairs –lehdessä.
Läntisissä analyyseissa Kiina ja Venäjä esitetään usein parivaljakkona, kahtena autoritaarisena valtiona, jotka pyrkivät muuttamaan kansainvälistä järjestystä. Maiden suhde ei Gabuevin mukaan kuitenkaan ole tasavertainen, vaan Kremlin riippuvuus Pekingistä tekee Venäjästä hyödyllisen välineen Kiinan suuremmassa pelissä – kilpailussa Yhdysvaltoja vastaan.
Euraasian Iran
Venäjän ulkomaankauppa suuntautuu Gabuevin mukaan yhä suuremmalta osin Kiinaan, mutta kaupankäynnin ehdot sanellaan pitkälti Pekingistä eikä Kiina pysty kompensoimaan Venäjän
Euroopan markkinoilla kärsimiä menetyksiä.
– Moskovan riippuvuus Pekingistä antaa lisäksi Kiinalle valtavasti vaikutusvaltaa, ja Kiina pystyy saamaan Venäjältä myönnytyksiä, joita aiemmin olisi pidetty järjettömän yksipuolisina, Gabuev sanoo.
Esimerkiksi neuvotteluissa uudesta kaasuputkesta, joka yhdistäisi Länsi-Siperian kaasukentät Kiinan markkinoihin, Peking näyttää hänen mukaansa määrittelevän Venäjän kannalta hyvin epäedulliset ehdot, joita Kreml voi tuskin olla hyväksymättä. Vielä vuosi sitten tällaista asetelmaa olisi ollut vaikea kuvitella.
– Nyt Venäjän vaihtoehdot ovat kuitenkin haihtumassa, ja tämä antaa Kiinalle yliotteen. Venäläiset eivät ole sokeita tälle dynamiikalle, mutta sota pakottaa Kremlin vastentahtoiseen pragmatismiin.
– Niin kauan kuin Kiina tarjoaa rahavirtaa, joka pitää hallinnon pystyssä ja ylläpitää sen vastakkainasettelua lännen kanssa, Kreml mukautuu Kiinan vaatimuksiin, Gabuev toteaa.
Venäjä on hänen mukaansa muuttumassa eräänlaiseksi Euraasian Iraniksi, joka on jokseenkin eristetty ja jonka talous on pieni ja teknologisesti jälkeenjäänyt, mutta joka on silti liian suuri ja
tärkeä, jotta se voitaisiin tyystin sivuuttaa.
