Venäjän talouselämän avainpaikoilla toimivat epäpoliittisina pidetyt teknokraatit, kuten entinen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin, Venäjän keskuspankin johtaja Elvira Nabiullina ja Sberbankin ykkösmies German Gref ovat venäläistutkija Aleksandra Prokopenkon mukaan toimineet huomiota herättävän matalalla profiililla sen jälkeen, kun presidentti Vladimir Putin käynnisti helmikuussa täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan.
– He luotsaavat Venäjän taloutta menestyksekkäästi nykyisen myllerryksen läpi ja välttelevät kaikkea poliittista. Heidän ponnistelujensa tuloksena Venäjän rahoitusjärjestelmä on pysynyt suhteellisen vakaana lisääntyvistä pakotteista huolimatta, ja maan bruttokansantuote on välttynyt alun perin odotetulta romahdukselta, Prokopenko toteaa Carnegie-ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Nuoret ammattilaiset presidentinhallinnossa ja ministeriöissä ovat puolestaan hänen mukaansa Venäjän uutta eliittiä, joka puhuu sujuvasti vieraita kieliä ja hallitsee nykyaikaiset johtamisopit. Tästäkin joukosta vain harva on jättänyt virkansa ja lähtenyt ulkomaille sodan puhjettua. Suuri enemmistö on pysynyt vaiti ja tyytynyt omaksumaan muuttuneet pelisäännöt.
– Menestyksen tärkein kriteeri on edelleen Putinin itsensä tai jonkun muun vallanpitäjän antama tunnustus. Johto kiittää, kun virkamiehet tekevät työnsä riippumatta siitä, miten eettisesti se tapahtuu, hän toteaa.
– Alaista ei koskaan suoraan kehoteta rikkomaan sääntöjä, vaan häntä saatetaan jopa muistuttaa sääntöjen noudattamisen tärkeydestä. Kun kekseliäs ja tehokas työntekijä saavuttaa halutun tuloksen, häneltä ei kuitenkaan kysytä, miten hän sen teki. Sen sijaan työntekijä, joka sanoo tehtävän olevan mahdoton, saa potkut.
Prokopenko on Venäjän talouteen ja hallintoon erikoistunut riippumaton tutkija. Vuodesta 2017 vuoden 2022 alkuun hän työskenteli Venäjän keskuspankissa ja Moskovan talouskorkeakoulussa.
”Ukko on idiootti”
Venäjän valtionhallinto on Prokopenkon mukaan täynnä epävirallisia käytäntöjä, joita ei opeteta johtamisen kursseilla. Kremliä lähellä olevat liikemiehet esimerkiksi kiertävät byrokraattisia menettelyjä hankkiakseen presidentin suoran hyväksynnän, ja turvallisuuspalvelu FSB:llä saattaa olla omat näkemyksensä talouteen liittyvistä kysymyksistä. Nämä käytännöt siirtyvät perintönä teknokraattisukupolvelta toiselle.
– Jotkut virkamiehet uskovat, että pysymällä tehtävissään he voivat varmistaa, ettei venäläisten elämä ainakaan huonone, ja kenties siten hyvittää vaikenemisensa sodasta, Prokopenko sanoo.
– Tehokkuuden korostaminen ulottuu jopa itse ”sotilaalliseen erikoisoperaatioon”. Sen sijaan, että arvioisivat sitä moraalisesta näkökulmasta, teknokraatit tarkastelevat sitä tehokkuuden tai sen puutteen kannalta. ”Ne pölkkypäät voisivat tietysti olla varovaisempia ja inhimillisempiä: he voisivat välttää siviiliuhreja, tarkkailla, minne ohjukset osuvat, ja ajoittaa pommitukset huolellisemmin”, eräs heistä sanoi. ”Ukko [Putin] on idiootti, kun veti meidät tähän sotkuun. Yksin Jumala tietää, mitä hän ajatteli. Mutta mitäpä me nyt voisimme tehdä?” kommentoi toinen.
– Kukaan ihmisistä, joita olen tätä artikkelia varten puhuttanut, ei tue hyökkäystä Ukrainaan. Mutta kukaan heistä ei myöskään ollut valmis julkisesti kertomaan vastustavansa sitä. ”Ei se mitään muuttaisi eikä auttaisi ketään. Ja minua pelottaa: entä jos he laittaisivat minut vankilaan?”, Prokopenko toteaa.