Venäjän armeijasta rintamakarkuruuteen toiseen maahan lähtenyt entinen 26-vuotias venäläissotilas Albert kertoo haastattelussaan virolaislehdelle Postimees, kuinka Venäjän armeijan värväys ja toiminta perustuu jatkuvaan valehteluun, huijaamiseen ja lahjontaan.
Vuoden asepalveluksen suorittanut ja siten reserviin kuulunut Albert väittää tulleensa huijatuksi osaksi hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Hän kertoo nähneensä venäläisellä osto- ja myyntipalstalla ”Avito” ilmoituksen, jossa puolustusministeriö haki kuorma-autonkuljettajaa noin 2000 euron kuukausipalkalla.
Hyvän palkan lisäksi vuoden kestävään työsopimukseen sisältyisi rekkakortin tarjoava autokoulu. Korkeakouluttamatonta teknisen alan työntekijää tarjous houkutti. Albertin mielestä ilmoituksen luotettavuutta lisäsi, että se oli puolustusministeriöltä, joten toukokuussa 2023 hän lähti värväystoimistoon.
– Tulin mainoksen huijaamaksi… Ilmainen ajokortti, lisäksi palkka. Kun allekirjoitin paperit, nyökyteltiin päätä ja sanottiin, että kaikki sujuu kyllä, kukaan ei meitä lähetä helvettiin, koska emmehän ole ammattisotilaita. Ja heti kun allekirjoitat sopimuksen, tehdään sinulle, mitä ikinä halutaan. Jopa lääkärinapu kielletään.
– Noin viikko sen jälkeen, kun olin allekirjoittanut paperit, soitettiin minulle sieltä värväystoimistosta. ”Saavu paikalle. Saat pankkikorttisi”. Tuli bussi ja vei meidät sotilasyksikköön, muistelee Albert.
Tämä kuljetus oli Albertille ”looginen”, koska kyseessähän oli puolustusministeriö.
– Sitten ilmestyi jalkaväen päällikkö, joka sanoi, että alan palvella hänen alaisuudessaan. Sanoin hänelle, että tulin kouluttautumaan autonkuljettajaksi. Hän sanoi, ettei täällä mitään sellaista ole. Silloin alkoi pelottaa.
Pian Albertille selvisi, että kieltäytyminen tai terveyssyihin vetoaminen ei auttanut. Kieltäytyjät kasattiin yhteen kalteroituun parakkiin ja lennätettiin lentokoneella Ukrainan rajan läheisyyteen. Sairaalasta vietiin kaikki eikä terveystarkastusta järjestetty.
Keuhkokuumeeseen sairastunutta Albertia kehotettiin ”parantumaan Ukrainassa”. Jos valitti, kysyttiin ”miksi sitten tulit tänne?”.
Oman henkensä voi ostaa parilla droonilla
Sodasta Ukrainasta hän oli kuullut ”yksiltä toista, toisilta toista”, eikä hän tiennyt ”mikä on totta ja mikä valhetta”. Donetskiin hän saapui elokuussa 2024.
– Meidät laskettiin maahan Donin Rostovissa. Kaikkein kirkkain muistikuva – erittäin paljon kaksisatasia [kaatuneita], jotka odottivat kiitoradalla. Ne lastattiin samaan lentokoneeseen, josta juuri tulimme. Silloin ymmärsin, että jotain on täysin pielessä.
Albertin mukaan kentällä odottivat yksikköjen päälliköt, jotka valitsivat tiettyjen ominaisuuksien perusteella haluamansa sotilaat.
– Nuorimmat lähetetään rynnäkköön. Heti. Sivuun jäävät onnekkaat ja ne, joilla on varaa maksaa.
Maksu taas riippuu Albertin mukaan tuttavuuksista armeijassa. Asiat saattoi hoitaa suoraan päälliköiden kanssa.
– Vaikka olet rynnäkköjoukkueessa, voit siltä välttyä siltä. Siellähän on kuitenkin selusta. Yleensä se maksaa pari kolme droonia. Ne tulee itse ostaa ja luovuttaa.
Kahdella droonilla ei kuitenkaan jää pysyvästi koskemattomaksi.
– Annetaan olla rauhassa, kunnes tulee tarve. Siellä [rintamalla] on jatkuvasti keräyksiä. Kerätään drooneja, bensiiniä ja ruokaa varten. Raha otetaan suoraan palkasta. Hyvä, että käteen jäi 50 000 ruplaa [noin 550 euroa]. Tarkalleen sama palkka kuin varastotyöläisellä siviilissä.
Albert lähetettiin jalkaväen rynnäkköjoukkueeseen, mutta hän lahjoi itsensä selustaan kameradroonilla.
– Niitä saadaan humanitaarisesta avusta tai paikallisista radioliikkeistä. Jälleenmyynnistä. Halvin drooni maksoi tuolloin 150 000 ruplaa [noin 1670 euroa]. Suoraan Kiinasta ei osta kukaan.
Lähti tienaamaan sotaan, mutta tuli köyhempänä takaisin
Lopulta myös Albertia tarvittiin etulinjassa.
– Tuli tarve saada enemmän miehiä rintamalle, suoraan kontaktilinjalle. Lisäksi sanottiin: ”Kaikki ovat jo käyneet, ainoastaan sinä et. Menet ja onkin kaikki”. Siellä ei enää tehoa yksikään rahasumma. Päälliköitä painostetaan ylempää.
Hänet lähetettiin Donetskin alueen Elizavetivkan alueelle. Albertin mukaan ensi kertaa hyökkäykseen lähteville ei tarvitse asettaa perääntyvät ampuvaa ”varmistusyksikköä” selustaan, koska ensikertalaiset uskovat valhetta, että ”edessä ei ole ketään”.
– Kartalla näytettiin ”summittainen paikka”, jonne meidän piti mennä. Se piti saavuttaa ja jäädä sinne. Sanottiin: ”Vihollista ei siellä ole. Asemat on otettu haltuun jo aikoja sitten, yksinkertaisesti pitää mennä paikalle ja olla siellä, jottei kukaan tulisi siitä läpi”. Me kuljimme pareittain, suurin välein. Illalla yövyimme ryhmänä. Aamulla käskettiin jatkaa eteenpäin, noin tunnin välein.
Pian ensimmäisen parin lähdettyä alkoi taivaalta saapua ukrainalaisten kranaatteja kranaatinheittimistä ja drooneista. Albert pakeni metsikköön, kiersi käsikranaatista sytyttimen irti, asetti sen kantapäänsä alle ja veti sokasta. Tuloksena oli kantapään osittain räjäyttänyt vamma, muttei liian vakava.
– Kengän heitin pois. Kun saadaan selville, että on vahingoittanut itseään, lähetetään heti uudelleen rynnäkköön, mutta on myös muita menetelmiä… Saattavat heittää kuoppaan ja jättää moneksi päiväksi ilman ruokaa. Tiedän, että oli päälliköitä, jotka henkilökohtaisesti ampuivat kieltäytyjät.
Albertin mukaan hänen joukkueensa hyökkäyksestä selvisi hengissä noin 10 prosenttia. Hän arvelee heitä ehkä käytetyn ukrainalaisasemien esiin houkuttelemiseksi. Kokemuksen jälkeen Albertin onnistui ostaa itselleen loman.
– Se maksoi minulle yhden droonin ja yhden moottoripyörän. Lähdin sieltä vain 30 000 ruplaa [noin 330 euroa] taskussani. Sain virallisen paperin, jossa luki, milloin pitää palata. Tällä paperilla minun onnistui ylittää Venäjän raja.
Kotipaikkakunnalle palattuaan Albert otti yhteyttä armeijasta pakenemaan auttaviin vapaaehtoisiin, jotka järjestivät hänet pois maasta. Palkkojaan tai kuorma-autokorttia hän ei koskaan saanut.
Raha houkuttaa edelleen sotimaan
Albertin mukaan venäläisiä houkuttaa edelleen sotaan rahalliset korvaukset, joita juuri korotettiin.
– Lisäksi Venäjän mediassa alettiin aktiivisesti puhua, että ”sota loppuu pian”. Ilmeisesti tätä vasten monesta alkoi tuntua, että näin saa sekä rahaa että välttää etulinjan. Ihmiset uskovat voittavansa tässä lotossa. Jopa vanhempani soittivat ja sanoivat ”[Donald] Trump sanoi sodan loppuvan pian. Pian tapaamme”. He eivät halunneet kuulla lainkaan, kun kysyin, miten Trump voi sen toisen maan presidenttinä tietää.
