Presidentti Vladimir Putinin kannatuksen vajoaminen mielipidemittauksissa kaikkien aikojen alimmalle tasolle ei professori Sergei Gurievin mukaan lupaa hyvää hänen valtansa jatkuvuudelle.
Putinin äskettäinen päätös ajoittaa heinäkuun 1. päivään kansanäänestyksen perustuslakireformista, joka toteutuessaan mahdollistaisi hänen ehdokkuutensa vielä kahdelle uudelle kuusivuotiskaudelle vuoden 2024 jälkeen, on Gurievin mielestä todiste siitä, että Putin tiedostaa asemansa olevan uhattuna.
– Putin olisi voinut määrätä kansanäänestyksen järjestettäväksi syyskuisena vaalipäivänä, jolloin Venäjän valtiolliset ja paikalliset vaalit perinteisesti järjestetään. Tämä olisi kuitenkin merkinnyt sitä, että riippumattomat tarkkailijat olisivat seuraamassa ääntenlaskua. Perustuslain lisäyksiä koskevaan äänestykseen heidän pääsynsä on uuden lain perusteella nimenomaisesti estetty, Guriev sanoo Project Syndicate -verkkojulkaisulle antamassaan haastattelussa.
Guriev toteaa Putinin ymmärtävän, että perustuslain lisäysten läpimeno kansanäänestyksessä on käymässä yhä epävarmemmaksi.
– Huhtikuussa toteutetut kyselyt kertoivat noin puolen äänestäjäkunnasta vastustavan perustuslakireformia. Putinin kannatusluvuista päätellen osuus on hyvin todennäköisesti sittemmin kasvanut. Vaikka Putinilla on Venäjän informaatiokanavat otteessaan, hän ei ole enää vakuuttunut kansalaisten enemmistön tuesta, Guriev arvioi.
Venäläinen Sergei Guriev on Pariisin arvostetun Sciences Po -yliopiston taloustieteen professori ja entinen Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) pääekonomisti.
Haparointi on käymässä kalliiksi
Putinin hallinto on Gurievin mukaan ajautunut eksistentiaaliseen kriisiin. Maailmanpankki ja OECD ovat ennustaneet Venäjän bruttokansantuotteen kutistuvan tänä vuonna 6–8 prosentilla ja palautumisen vuoden 2019 tasolle tapahtuvan vasta 2023. Samaan aikaan myös Venäjälle tärkeä raakaöljyn hinta on romahduksen jälkeen edelleen kaukana vuoden 2019 tasosta.
– Putinin haparoiva reaktio koronakriisiin on lisäksi vakavasti heikentänyt hänen vahvan miehen imagoaan, joka on kansalaisten ja eliitin tuen säilyttämisen kannalta elintärkeä, Guriev sanoo.
– Venäjän tarkoin valikoidut eliitit ovat lopulta lojaaleja Putinille koska uskovat valtansa ja etuoikeuksiensa riippuvan siitä. Jos hänen kannatuslukunsa vajoavat liian alas, eliitit saattavat alkaa pitää häntä voimavaran sijasta pikemminkin taakkana, hän toteaa.
Sitä, milloin vallanvaihdos Kremlissä tapahtuu, on Gurievin mielestä vaikea ennustaa, vaikka Putinin asema näyttää juuri nyt kaikkea muuta kuin vahvalta.
– Putinin hallinnon kaltaiset syvälle juoksuhautoihin kaivautuneet, silti hauraat hallinnot saattavat kaatua yhdessä yössä tai ne voivat säilyä hengissä vuosikymmeniä, hän muotoilee.
”Whataboutismi” ei enää pure
Viimeaikaisissa esiintymisissään presidentti Putin on pyrkinyt kääntämään huomion Venäjän omista taloudellisista ja sosiaalisista vastoinkäymisistä lännen ja erityisesti Yhdysvaltojen ongelmiin. Menetelmä on Gurievin mukaan Venäjän propagandakoneistolle tyypillinen.
– Venäjän media ottaa kaiken irti jokaisesta [USA:n] poliisiväkivaltaan liittyvästä paljastuksesta, mielenosoittajien ryöstelyä koskevasta raportista ja siitä, miten Twitter ”sensuroi” presidentti Donald Trumpia. Tällaiset uutiset ovat perintöä vanhasta neuvostoliittolaisesta ”whataboutismin” logiikasta: Venäjän elämä ja sen johtajat eivät ole täydellisiä, mutta eipä vaihtoehtokaan ole järin houkutteleva, Guriev sanoo.
– Totuus kuitenkin on, että Venäjän poliisi kiduttaa ja tappaa kansalaisia kaikista roduista ja etnisistä ryhmistä. Hallitus on myös murskannut demokratiaa puolustavia mielenosoituksia, vaikka mielenosoittajat ovat aina olleet väkivallattomia, hän toteaa.
Kremlin propagandistien viljelemä ”whataboutismi” on hänen mukaansa kuitenkin menettämässä tehoaan tilanteessa, jossa yhä useamman talousvaikeuksista kärsivän venäläisen oma jääkaappi ammottaa tyhjyyttään.