Presidentti Vladimir Putinin hallinto on professori Mark Galeottin mielestä paradoksaalisessa vaiheessa. Se on hänen mukaansa yhtä aikaa sekä vahva että hauras ja ajautumassa loppuaan kohti.
– Vahva sikäli, että hallintoon ei kohdistu vakavaa haastetta, ja koska Putin kontrolloi sitä henkilökohtaisesti. Hauras, sillä siltä puuttuu sitkeys ja muuntautumiskyky kasvavan tyytymättömyyden aikana, brittiläinen Galeotti sanoo Viron kansainvälisen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskuksen (ICDS) julkaisemassa haastattelussa.
Hallinnon loppu häämöttää hänen mukaansa siksi, että Putin vaikuttaa väsyneeltä, heikosti sitoutuneelta moniin tehtäviinsä. Nyt Putin näyttääkin kaavailevan jonkinlaista perustuslain muutosta ja etsiskelevän seuraajaa, joka antaisi hänelle itselleen mahdollisuuden vetäytyä päivänpoliittisista hallintorutiineista.
– Minut on vallannut vahva tunne tietyn aikakauden päättymisestä Moskovassa. Siellä poliittiset luokat käsittelevät pakkomielteisesti putinismin auringonlaskua, vaikka eivät odottaisikaan sen tapahtuvan välittömästi, Galeotti toteaa.
Globaaliksi pelintekijäksi ja uuteen epävarmuuteen?
Venäjän länteen kohdistamia tämänhetkisiä vaikuttamistoimia professori Galeotti ei mielellään kutsu hybridisodankäynniksi, vaan poliittinen sota on hänen mukaansa osuvampi käsite.
– Sen nimenomainen tarkoitus on jakaa ja hämmentää meitä sekä heikentää moraaliamme kaikin mahdollisin keinoin. Tällä hetkellä se kohdistuu pitkälti juuri ristiriitoihimme ja heikkouksiimme, Galeotti sanoo.
– Tässä on sen ironia, mutta myös mahdollisuus: Me luomme tilaisuudet, joita Venäjä käyttää hyväkseen omien hallinnollisten ja poliittisten epäonnistumistemme kautta. Samaan aikaan se kuitenkin merkitsee sitä, että kun pyrimme niiden korjaamiseen, teemme Venäjän suurelta osin voimattomaksi meitä vastaan, hän arvioi.
Vladimir Putinin ulkopolitiikkaa on Galeottin mukaan merkittävästi ohjannut pyrkimys osoittaa, että Venäjä on globaali toimija.
– Barack Obama saattoi kuitata Venäjän alueelliseksi voimatekijäksi. Putinin yritys palauttaa maansa globaalin suurvallan asemaan kuitenkin tarkoittaa, että hän haluaa työntyä Washingtonin – ja vähäisemmässä mitassa myös Euroopan – kannalta tärkeille alueille. Hän pyrkii luomaan vipuvoimaa sopimuksiin tai ainakin todistamaan, ettei yhtään merkittävää kysymystä kyetä ratkaisemaan ilman, että Moskova on mukana pöydässä – olipa sitten kyse Pohjois-Korean ydinaseriisunnasta tai Venezuelan kriisistä, Galeotti toteaa.
Jos Galeottin arvio Putinin aikakauden lähestyvästä päättymisestä pitää paikkansa, vallanvaihdon Venäjällä tulisi tapahtua hallitusti. Muussa tapauksessa maalla saattaa olla edessään hyvinkin ennakoimaton epävarmuuden aika.