Verkkouutiset

Neuvostosotilaan patsas Berliinissä. Wiki Commons Mangan2002 CC BY 2.5

Venäjän ulkopolitiikka oli sotavuosien aikana aivan kuin nyt

Aggressiivisuuden ei pitäisi olla ruotsalaistutkijan mukaan yllätys kenellekään.

Kun Vladimir Putinin johtama Venäjä voimistaa sotilaallista uhoaan, ei tarvitse olla historioitsija kuullakseen menneisyyden kaikuja, ruotsalainen historiantutkija Dick Harrison sanoo. Runsaat 200 vuotta sitten tsaari Aleksanterin I:n joukot ylittivät Venäjän länsirajan ilman provokaatiota ja valloittivat Suomen.

Myös strategisesti tärkeä Gotlannin saari liitettiin Venäjän keisarikuntaan – onneksi vain muutamaksi viikoksi, hän muistuttaa.

– Kysymykseen siitä, onko Venäjän ulkopolitiikassa jatkuvuutta, on huomattavan helppo vastata myöntävästi, Lundin yliopiston historian professorina toimiva Dick Harrison kirjoittaa Svenska Dagbladetissa julkaistussa artikkelissaan.

Venäjän aggressiivista ulkopolitiikkaa ilmentää Harrisonin mukaan erityisen hyvin se, mitä tapahtui sen jälkeen, kun maan bolsevikkihallitus oli allekirjoittanut Brest-Litovskin rauhansopimuksen maaliskuussa 1918. Jo myöhemmin samana vuonna V.I. Lenin, Lev Trotski, Josif Stalin ja muut kommunistijohtajat ottivat hänen mukaansa tärkeimmäksi tavoitteekseen menetettyjen alueiden palauttamisen.

– Saksan ja länsivaltojen 11. marraskuuta 1918 solmima aseleposopimus merkitsi alkusoittoa Venäjän Itä-Euroopassa käymälle revanssisodalle, jossa ukrainalaisten, puolalaisten, balttien, georgialaisten ja muiden itsenäisiksi pyrkivien kansakuntien oli puolustettava itseään asein tsaarien perillisiä vastaan, Harrison toteaa.

Etelässä puna-armeija menestyi, ja suurin osa Ukrainasta liitettiin takaisin Venäjään, mutta pohjoisessa Baltian maat ja Puola säilyttivät itsenäisyytensä.

”Ainoa yllättävä asia”

Neuvostoliiton johtajat eivät Harrisonin mukaan koskaan nielleet maansa kärsimiä tappioita, vaan odottivat tilaisuutta hyökkäyksen uusimiseen. Natsi-Saksan kanssa elokuussa 1939 solmittu hyökkäämättömyyssopimus palveli Adolf Hitlerin tavoitteita, mutta tarjosi samalla Stalinille tämän pitkään janoaman tilaisuuden tsaarinaikaisten rajojen palauttamiseen.

– Tulos on hyvin tiedossa: seuraavina vuosina Neuvostoliitto valloitti Baltian maat, Romanialle kuuluvan Bessarabian sekä strategisesti tärkeitä osia Suomesta. Nämä alueet pysyivät sitten erottamattomina osina Neuvostoliiton imperiumia, kunnes se vuoden 1990 tienoilla romahti, Harrison sanoo.

Viro, Latvia ja Liettua palauttivat itsenäisyytensä vuonna 1991. Samana vuonna itsenäistyi myös Bessarabian alueelle muodostettu Moldova, mutta Suomen talvi- ja jatkosodassa menettämät alueet jäivät yhä Neuvostoliiton ja sen seuraajavaltion Venäjän hallintaan.

– Kun tarkastelemme tämänhetkisiä skenaarioita historiallisesta näkökulmasta, kyse on olennaisilta osiltaan samojen teemojen toistumisesta, jotka leimasivat Venäjän ulkopolitiikkaa vuosina 1918–1921 ja 1939–1945. Kremlin silmissä Ukraina ja Valko-Venäjä ovat osa Venäjää, olipa se sitten tsaarillinen, kommunistinen tai autoritaarinen, hän toteaa.

– Ainoa aidosti yllättävä asia on se, että niin monelle länsimaiselle toimittajalle ja poliitikolle tämä näyttää tulevan täytenä yllätyksenä, Harrison sivaltaa.

Uusimmat
MAINOS