Kun Ukrainaa vastaan käyty hyökkäyssota ennemmin tai myöhemmin päättyy, Venäjän johto joutuu tunnustamaan sen tosiasian, että maan nykyinen sotilaallinen malli on selvästi rikki, yhdysvaltalainen puolustusasiantuntija Michael Peck toteaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa. Näin on hänen mukaansa siitä riippumatta, ovatko sodanjälkeiset asevoimat suuret vai pienet ja onko niiden tehtävä hyökkäyksellinen vai puolustuksellinen.
Näkemystään Peck perustelee muun muassa sodassa kärsityillä merkittävillä miehistötappiolla sekä arviolta lähes 4 000 panssarivaunun, 2 000 tykin ja yli 300 ilma-aluksen menetyksellä.
– Venäjän talous on käytännössä täydellisessä sotatilassa, mikä johtaa inflaatioon, työvoimapulaan ja kestämättömiin puolustusmenoihin. Tappiot ovat olleet niin suuret, että Venäjän armeija joutuu turvautumaan 50 vuotta vanhoihin T-62-panssarivaunuihin, joista aika oli ajanut ohi jo kauan ennen kylmän sodan päättymistä, hän sanoo.
Kun Venäjä on kiinni Ukrainassa, Kreml pitää toistaiseksi kiinni sotilaallisesta järjestelmästä, jonka se parhaiten tuntee. Sodan jälkeen Venäjä voisi ajatushautomo Randin mukaan yksinkertaisesti palauttaa asevoimansa hyökkäyssotaa edeltäneeseen malliin tai luoda pienemmät mutta suorituskykyisemmät joukot, joita yksityiset puolustusalan yritykset osaltaan täydentäisivät. Muita vaihtoehtoja olisivat siirtyminen kohti länsimaista järjestelmää tai paluu neuvostoaikaisiin, valtavaan tulivoimaan nojaaviin massa-armeijoihin.
– Todennäköisesti Venäjä omaksuu elementtejä kaikista näistä vaihtoehdoista. Neuvostomalli on kuitenkin todennäköisin valinta yksinkertaisesti siksi, että Venäjän johtajat tuntevat olonsa mukavimmaksi jäykästi keskitetyn, massaan ja kuluttamiseen perustuvan armeijan kanssa, Peck toteaa.
– Tie uudistuksiin, sen enempää sotilaallisiin kuin muihinkaan, ei ole koskaan ollut Venäjällä helppo. Kenraali Mihail Tuhatševski kehitti 1930-luvulla innovatiivisia ideoita mekanisoidusta sodankäynnistä, ja Josif Stalin teloitutti hänet. Viimeaikaiset suunnitelmat asevoimien nykyaikaistamiseksi ovat kaatuneet Neuvostoliiton ja sen jälkeisen ajan talousromahduksiin, takapajuisiin kenraaleihin ja armeijaan epäluuloisesti suhtautuviin poliittisiin johtajiin, hän huomauttaa.
Oma kysymyksensä on hänen mukaansa se, onko uudistuksiin todellisia edellytyksiä. Läntisen mallin mukaisten huipputeknologiaa hyödyntävien asevoimien rakentaminen olisi vaikeaa, jos Venäjän olisi hankittava elektroniikkaa pakotteita kiertämällä tai alistumalla yhä täydellisempään riippuvuuteen Kiinasta. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan massa-armeijan palauttaminen saattaisi puolestaan kääntää kansan mielialat Vladimir Putinin hallintoa vastaan, hän ennustaa.
Minkä vaihtoehdon Kreml lopulta valitseekin, Naton on hänen mukaansa päivitettävä omaa doktriiniaan sen mukaisesti.
