Venäjän politiikkaa hallitsee tutkija Tatjana Stanovajan mukaan yhä selvemmin epävarmuus siitä, mitä tapahtuu, kun Vladimir Putinin nykyinen presidenttikausi vuonna 2024 päättyy. Kaikki keskeiset toimijat pyrkivät nyt ensi sijassa varmistelemaan omia asemiaan tilanteessa, jossa valta aikanaan vaihtuu.
Vaikutelma, että Venäjän poliittinen elämä olisi palautumassa taannoisen mielenosoitusaallon laannuttua normaaliksi, onkin Stanovajan mielestä petollinen.
– Hallinto näyttää ulkoisesti vakaalta ja lujalta, mutta sisäpuolella on nousemassa kyteviä kriisejä, Venäjän sisä- ja ulkopolitiikan analyysiin keskittynyttä R.Politik-projektia johtava Stanovaja arvioi Moskovan Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissa.
Mielenosoituksia Kreml ei hänen mukaansa enää käsittele niinkään Venäjän sisäisenä kysymyksenä, vaan pikemminkin osana suurta ulkomaista operaatiota, jonka tarkoituksena on kampittaa Venäjän geopoliittisia pyrkimyksiä.
– Tällä logiikalla oikean opposition – ei siis järjestelmän sisällä toimivien oppositiopuolueiden – toiminta on vain yksi este presidentti Vladimir Putinin agendan menestyksekkään toteuttamisen tiellä. Se taas on ainoa valtion ja yhteiskunnan agenda, joka on asemoitu legitiimiksi, Stanovaja sanoo.
Järjestelmän tulevaisuus uhattuna
Venäjän poliittisen nykyeliitin käyttäytyminen lähtee hänen mukaansa ajatuksesta, että venettä ei pidä keikuttaa aloitteilla, jotka eivät sovi Putinin määrittämään muottiin tai siihen, mitä hänen otaksutaan toivovan ja arvostavan. Toisin kuin vielä 2012, enää liberaalin opposition kanssa ei haluta edes keskustella, eikä minkäänlaisia tai kompromisseja edes harkita.
– Valtaisan yleisen suuttumuksen jälkeen tapahtunut toimittaja Ivan Golunovin vapauttaminen tai viimeisimmät tarkistukset mielenosoittajille annettuihin tuomioihin eivät ole eleitä vihaisen yleisön tyynnyttämiseksi. Kyse on vain siitä, että hallinto korjaa omaa toimintaansa opetellen käsittelemään poliisipatukoita huolellisemmin ja miettimällä tukahduttamistoimia entistä tarkemmin ennen niiden täytäntöönpanoa, Stanovaja arvioi.
Moskovan mielenosoitukset ovat hänen mukaansa avanneet uusia mahdollisuuksia niille, jotka haluavat olla aallonharjalla silloin, kun Putinin hallinnon kohtaloa koskevia ratkaisuja aikanaan tehdään.
– Epävarmuus tekee eliitin hermostuneeksi. Toisin kuin 2012, jolloin kaikki palautui tutuille poluille, nyt hermostuneisuus tulee vain kasvamaan, mikä taas pahentaa pelkoja ennakoimattomista käänteistä. Ihmiset voivat puhua ulkopuolisesta sekaantumisesta niin paljon kuin haluavat ja jopa uskoa sellaiseen. Viranomaiset kuitenkin reagoivat mielenosoituksiin niin kovin ottein ennen kaikkea siksi, että he eivät ymmärtäneet, mistä oikeastaan oli kyse. Ja miten he olisivat voineetkaan, sillä kukaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, Stanovaja toteaa.
Hän uskoo vallanpitäjien eristäytyvän yhä totaalisemmin muusta yhteiskunnasta ja turvautuvan voimakeinoihin jatkossa yhä herkemmin.
– Nykyinen valtarakennelma vaikuttaa hyvinkin vankalta ja kestävältä. Kun vankkuus ilmenee joustamattomuutena ja muutosvastarintana, siitä on kuitenkin muodostumassa rakenteellinen riski koko järjestelmän tulevaisuudelle, hän päättelee.