Aiemmin loistokasta ja näkyvää seurapiirielämää viettänyt Venäjän eliitti on peloissaan ja vetäytynyt varjoihin, kuvaa The Economist laajassa artikkelissaan.
Huipulla oleva eliitti koostui aiemmin diktaattori Vladimir Putinin ympärillä olevista poliitikoista, teknokraateista, oligarkeista ja silovikeista eli turvallisuuspalveluiden jäsenistä. Nyt iso osa tästä porukasta on erakoitunut. Pelon ilmapiiri on vallannut eliitin. Kehenkään ei voi luottaa.
– Eliitin jäsenet eivät keskustele keskenään tärkeistä aiheista tai verkostoidu ilman presidenttiä. Se on liian vaarallista, toteaa politologi Mihail Komin.
Aiemmin Putin pyrki ylläpitämään voimatasapainoa eri ryhmittymien eli klaanien välillä. Eliitin jäsenet saivat temmeltää, kunhan he pysyivät niin sanotusti omalla tontillaan. Ukrainan sota on kuitenkin ravistellut tätä järjestelmää. Nykyään Putin arvostaa ihmisissä yhtä asiaa yli kaiken: kykyä auttaa häntä voittamaan sodan.
Pudotuspeli eliitistä on ollut armoton. Taannoin puolustusministeri Sergei Šoigu siirrettiin sivuun, hänen apulaisensa Timur Ivanov erotettiin ja häntä syytettiin korruptiosta. Seuraavina kuukausina Šoigun liittolaisia vastaan käynnistettiin rikosjuttuja. Šoigun klaanin kaatuminen kaikui varoittavasti hallitsevassa luokassa. Heidän haavoittuvuutensa tuli vielä selvemmin esiin tänä kesänä, kun 53-vuotias liikenneministeri ja Rotenberg-veljesten suojatti Roman Starovoit teki itsemurhan.
Eliittien vainoharhaisuutta on The Economistin mukaan lisännyt se, että Putin on yhä vaikeammin tavoitettavissa.
– Putin tekee yksin kaikki päätökset, sanoo eräs Kremlin sisäpiiriläinen.
– Kukaan ei pääse kuiskimaan hänen korvaansa.
Korkeat poliitikot, neuvonantajat ja liikemiehet tekevät sitä, mitä he arvelevat Putinin haluavan. Se on kuitenkin usein uhkapeliä.
Selkeää ohjausta ei ole, joka herättää pelkoa ja levottomuutta eliitin keskuudessa. Yhtenä pelkona eliitin keskuudessa on se, että Putin suunnittelee yhä suurempaa hallitsevan luokan puhdistusta, kun taistelut Ukrainassa loppuvat.
– Eliitti ja hallitus ovat huolissaan siitä, miten sota päättyy, sanoo venäläistoimittaja Farida Rustamova.
– Heillä on ahdistuneita fantasioita siitä, keitä käytetään syntipukkeina, jotta negatiiviset tunteet saadaan ohjattua pois eliitistä.
Sodan tukemisen puutteeksi tulkittu käytös voi The Economistin mukaan johtaa monenlaisiin seurauksiin. Yksi uhka on syyttäjänvirasto, joka on jo kansallistanut yksityisiä yrityksiä. Virallisesti tämä tapahtuu rangaistuksena rikoksista, jotka vaihtelevat ”ekstremismistä” veronkiertoon. Tällä tavalla on sodan alusta lähtien jaettu uudelleen 50 miljardin dollarin arvosta omaisuutta.
Samalla, kun vanha eliitti joutuu puolustuskannalle, esiin on noussut uudenlainen sisäpiiri. Nousukkaiden joukko koostuu ihmisistä, jotka ovat osoittaneet avoimesti lojaalisuutensa Putinin sodalle ja arvoille – tai joilla on suorat henkilökohtaiset siteet presidenttiin.
Yksi näkyvimmistä on puolustusministeriön varaministeri Anna Tsiviljova, jonka ura on noussut nopeasti sodan aikana. Hänen uskotaan olevan Putinin serkku, ja hänellä on pääsy tietoihin, joita muilta salataan. Niitä ovat esimerkiksi todelliset sodan tappioluvut.
– Hänen uransa on noussut raketin tavoin sodan alkamisen jälkeen. Putin todella luottaa häneen, sanoo asiantuntija Mihail Zygar.
Vanha eliitti seuraa nousijoita huolestuneena. Uudet säännöt suosivat kiihkoilijoita, perhesiteitä ja kykyä esiintyä julkisuudessa uskollisuuden symboleina. Venäjällä valta ei enää nojaa vain osaamiseen tai verkostoihin. Nyt se rakentuu pelkoon, lojaaliuteen ja kykyyn selviytyä epävarmuuden keskellä. Jokainen voi olla seuraava syntipukki, The Economist kuvaa eliitin pelkoja.
