Liettuassa järjestettiin viime vuonna kampanja nimeltä Operaatio Siperia 2014. Siinä liettualaiset nuoret vierailivat Siperiaan neuvostoaikana karkotettujen liettualaisten haudoilla Siperian syrjäseuduilla ja kunnostivat hautausmaita.
Tapahtuma sai runsaasti palstatilaa venäjänkielisessä mediassa. Se kuvasi sen kunnianosoituksena Neuvostoliiton puolella toisessa maailmansodassa taistelleille liettualaisille.
Venäläismediassa myös korostettiin, kuinka tapahtuma on Liettualle tärkeä, koska kansainvälinen yhteisö tuomitsee maassa järjestettävät natsi-Saksan puolella taistelleiden SS-veteraanien marssit.
Todellisuudessa entisten SS-miesten marsseja on järjestetty Latviassa. Venäläisuutisissa hukkuu myös kampanjan alkuperäinen syy. Neuvostoliitto siirsi 1940- ja 1950-luvuilla noin 130 000 liettualaista Siperiaan. Heistä valtaosa oli naisia ja lapsia ja monet menehtyivät työleireillä.
Tapaus kuvataan yksityiskohtaisesti Liettuan turvallisuuspalvelun kesällä julkaisemassa vuosikatsauksessa. Sen mukaan kyseessä on malliesimerkki Venäjän soft power -toiminnasta. Se merkitsee ”pehmeää vallankäyttöä”. Käsite tulee vastaan muidenkin Itä-Euroopan ja Baltian maiden tiedusteluraporteissa.
Pehmeää vallankäyttöä
– Alun perin termillä tarkoitetaan myönteisen kuvan luomista valtiosta. Sitä millaisia arvoja sillä on ja kuinka legitiimiä sen ulkopolitiikka on. Venäjän kohdalla sillä tarkoitetaan kuitenkin usein kaikkea muuta paitsi asevoimien käyttöä, Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg selvittää Verkkouutisille.
Hänen mukaansa Venäjän toimintaan kuuluu propagandaa ja tosiasioiden vääristelyä. Forsberg kuitenkin muistuttaa, että eritasoista pehmeää vallankäyttöä harjoittavat kaikki valtiot.
– Jos mietitään vaikka Venäjän pyörittämiä medioita kuten RT, Sputnik ja muut, on muistettava, että tällaisia on kaikilla suurvalloilla. Venäjä toimii, kuten se ajattelee muidenkin toimivan.
Vaihtoehtoinen totuus
Venäjän vaikuttamistoimet Itä-Euroopassa ja Baltiassa kohdistuvat usein vahvasti alueiden venäjänkieliseen väestöön. Ukrainan kriisin alkamisen jälkeen toiminta on vain kiihtynyt.
Tuomas Forsbergin mukaan Venäjän tavoitteena on pitää näin yllä lähialueidensa venäjänkielisten venäläistä kansallisidentiteettiä.
– Kun on olemassa kiinteä identiteettiyhteys, on myös helpompi kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Näin saadaan myös tukea omalle politiikalle.
Forsberg muistuttaa, etteivät Venäjän vaikuttamistoimet ole silti välttämättä välineitä, joilla tavoitellaan jotain tiettyä lopputulosta. Tämä pätee erityisesti mediassa.
– Venäjälle on tärkeää, että vaihtoehtoinen totuus saadaan ylipäätänsä esitettyä.
Esimerkiksi hän nostaa Itä-Ukrainassa viime vuoden heinäkuussa alas ammutun Malaysia Airlinesin lennon MH17. Venäjän mediassa usein viljellyssä versiossa turmasta syytetään ukrainalaista sotilaskonetta. Tapahtumia tutkineen kansainvälisen tutkijaryhmän raportista julkisuuteen vuodettujen tietojen perusteella vaikuttaa kuitenkin selvältä, että kone joutui separatistialueelta ammutun ilmatorjuntaohjuksen uhriksi.
– Aika harva ihminen lännessä uskoo venäläisten tarinaan. Sen arvo ei ole ihmisten mielipiteiden muuttamisessa vaan siinä, että se on olemassa.
Hämärä alue
Suomen venäläistaustaiseen vähemmistöön ei voida Tuomas Forsbergin mukaan kohdistaa samanlaista vaikuttamistoimintaa kuin Baltian maiden venäjänkielisiin.
– He eivät muodosta alueellisesti tai historiallisesti sellaista ryhmää, joka voitaisiin tavoittaa samanlaisella viestillä, Forsberg toteaa.
Suomessa Venäjän vaikuttamisoperaatioiden kohteena on hänen mukaansa ennen kaikkea kysymys Nato-jäsenyydestä.
– On poliittista vaikuttamista eri tasoilla. Sitten on myös se hämärä alue. Eli kuinka paljon kansalaiskeskustelua johdetaan Kremlistä. Tästä on epäilyksiä, mutta sen merkityksestä ja laajuudesta on vain vähän suoraa näyttöä, Forsberg sanoo.