Vielä muutama viikko sitten Venäjä väitti, että sillä ei ole minkäänlaisia aikeita hyökätä Ukrainaan, vaikka joukot olivat jo hyökkäysryhmityksessä maan rajoilla. Samaan aikaan venäläisissä tv-lähetyksissä asiantuntijat olivat keskustelevinaan siitä, kuinka hyökkäys toteutettaisiin, vaikka sellaista ei muka edes suunniteltu.
Tällaista propagandaa tavallisille venäläisille syötetään tutkija Ksenija Kirillovan mukaan kaiken aikaa, eikä tosiasioihin perustuvaa tietoa ole enää tarjolla. Siksi heitä on hyvin vaikea vakuuttaa siitä, että Vladimir Putinin johtama hallintokoneisto valehtelee ja käyttää heitä kyynisesti hyväkseen. Asetelma on kuin suoraan George Orwellin romaanista 1984.
– Kolme viikkoa sen jälkeen, kun Putin aloitti verisen mutta säälittävän taitamattoman hyökkäyksensä Ukrainaan, muulle maailmalle on selvää, että Venäjän hyökkäys on saavuttanut vain rajallista menestystä. Yritettyään epäonnistuneesti jäljitellä läntisiä asevoimia parhaimmillaan – nopeaa ja rohkeaa liikettä tärkeimpien kohteiden valtaamiseksi – Venäjän armeija yrittää nyt haparoiden saartaa Kiovaa ja pommittaa muita kaupunkeja polvilleen. Tähän mennessä yksikään Ukrainan 20 suurimmasta kaupungista ei ole antautunut, Kirillova sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Totuuden kertominen venäläisille olisi hänen mukaansa nyt jopa tärkeämpää kuin koskaan ennen Putinin 22-vuotisen valtakauden aikana. Se on kuitenkin myös vaikeampaa kuin koskaan, sillä riippumattomat tiedotusvälineet ja sosiaalinen media on Venäjällä lähes totaalisesti suljettu. Samaan aikaan Kremlin propagandakoneisto suoltaa valheellisia väitteitä sodan välttämättömyydestä ja Ukrainan äärimmäisestä pahuudesta kovemmilla kierroksilla kuin milloinkaan ennen.
Äärimmäisestä on tullut normaalia
Vaikka propagandamyllytys on Venäjällä kiihtynyt, Kirillova muistuttaa, että kyse ei suinkaan ole uudesta ilmiöstä, vaan venäläiset ovat ainakin viimeiset kahdeksan vuotta eläneet valeuutisten luomassa rinnakkaistodellisuudessa, jossa sepitetyt tarinat ”ukrainalaisista fasisteista” ja ”venäjänkielisten kansanmurhasta” ovat valitettavasti vain rikka rokassa.
Venäläisille toistetaan hänen mukaansa joka päivä, että länsi vihaa Venäjää, haaveilee sen tuhoamisesta ja pyrkii tavoitteeseensa riippumatta siitä, miten Kreml toimii. Venäjän sosiaalinen ja taloudellinen jälkeenjääneisyyskin esitetään vain ”vihollisen juonittelun” seurauksena.
– Tämä ei tarkoita, että kaikki venäläiset vannoisivat radikaalin ”euraasialaisen” ideologian nimiin ja unelmoisivat maailman globaalista uudelleenjärjestelystä. Päinvastoin – tällaisia näkemyksiä on vain radikalisoituneella, kiihkomielisellä vähemmistöllä, mutta jatkuva vihan lietsonta vaikuttaa ihmisten alitajuntaan ja sillä on seurauksensa, Kirillova sanoo.
– On hyvin harvoja maita, joissa johtavat poliitikot ja toimittajat keskustelevat avoimesti naapurimaansa hävittämisestä ja jopa ydinsodan todennäköisyydestä oman aggressiivisen politiikan edistämisen keinona. Venäläiselle maallikolle tällaisesta on kuitenkin tullut käytännössä normaalia. Venäläiset ovat niin tottuneet tähän, etteivät he näe loogista ristiriitaa ”rauhaa rakastavaa Venäjää” koskevien julistusten ja sodan ”välttämättömyyden” välillä, hän toteaa.
– Kyse ei ole tiedon puutteesta, vaan sen puutteellisesta hahmottamisesta. Venäläiset, jotka ovat tottuneet elämään tässä aggressiivisessa ja militaristisessa todellisuudessa, uskovat lännen ajattelevan samoin eivätkä enää yksinkertaisesti osaa kuvitella mitään muuta.