Kun Ranskassa järjestettiin presidentinvaalit keväällä 2017, Venäjä pyrki monin tavoin häiritsemään useiden ehdokkaiden kampanjoita ja horjuttamaan äänestäjien luottamusta koko demokraattiseen prosessiin.
Vaikka Venäjän operaatiota on luonnehdittu mittakaavaltaan massiiviseksi, sen vaikutukset eivät olleet merkittäviä. Presidentti Vladimir Putinia suorasanaisesti arvostellut Emmanuel Macron, jonka uskottavuutta venäläiset pyrkivät systemaattisesti heikentämään, valittiin presidentiksi, eivätkä Ranskan yhteiskunnalliset jakolinjat Venäjän pyrkimyksistä huolimatta syventyneet.
Ranskan puolustusministeriön alaisen strategisen tutkimuksen instituutin (IRSEM) johtaja Jean-Baptiste Jeangène Vilmer listaa viisitoista opetusta, jotka muiden vaaleihin valmistautuvien läntisten demokratioiden kannattaa kevään 2017 kokemuksista noteerata.
Verkkouutiset referoi seuraavassa Jeangène Vilmerin tunnistamien opetusten keskeisen sisällön.
1: Otetaan oppia muilta. Ranska on muiden länsieurooppalaisten maiden tavoin tiedostanut haavoittuvuutensa Venäjän disinformaatiolle. On virhe tuudittautua kuvittelemaan, että disinformaatio ei vaikuta tai ettei siihen ole tarpeen vastata nopeasti ja voimakkaasti.
2: Tukeudutaan luotettuihin ja riippumattomiin toimijoihin. USA:n hallinto ei vuonna 2016 puuttunut Venäjän toimiin, koska se halusi välttää vaikutelman tietyn ehdokkaan suosimisesta. Ranskan kokemus kuitenkin osoittaa, että menestykselliset vastatoimet ovat mahdollisia, kun tarkoitusta varten on muodostettu riippumattomia ja epäpoliittisia viranomaisia.
3: Nostetaan tietoisuutta. Ranskan viranomaiset tekivät aktiivisesti töitä median, puolueiden ja kansalaisten varoittamiseksi presidentinvaaleihin kohdistuvista kyberhyökkäyksistä ja disinformaatiokampanjoista. Tämän seurauksena esimerkiksi Macronin kampanjaorganisaatio luopui venäläistaustaisesta Telegram-viestipalvelusta ja siirtyi käyttämään turvallisemmaksi arvioitua WhatsApp-sovellusta.
4: Osoitetaan päättäväisyyttä. Ranskan hallitus teki alusta alkaen selväksi, että se ehkäisee, tunnistaa ja tarvittaessa torjuu ulkomaista sekaantumista. Viestiä ei esitetty vain julkisesti, vaan myös kulissien takana suoraan presidentti Putinille.
5: Toteutetaan (teknisiä) varotoimia. Ranska luopui ulkomailla asuville kansalaisilleen suunnatusta sähköisen äänestämisen mahdollisuudesta, koska se arvioitiin alttiiksi kyberhyökkäyksille. Vaikka ratkaisu oli epäsuosittu, se pantiin silti täytäntöön.
6: Luodaan painetta sosiaalisen median alustoja kohtaan. Facebook sulki Ranskan vaalien alla noin 70 000 valetiliä. Niin voimakkaisiin toimiin yhtiö ei olisi ryhtynyt ilman kasvavaa painetta viranomaisten ja suuren yleisön taholta. Some-alustojen rooli disinformaation levittämisessä oli ollut keskeinen.
7: Julkistetaan kaikki tietomurtoyritykset. Emmanuel Macronin kampanjaorganisaation määrätietoinen panostus läpinäkyvyyteen ja erittäin nopeaan reagointiin ehkäisi merkittävästi sitä kohtaan toteutetun hakkeroinnin aiheuttamia vahinkoja.
8: Lyödään hakkerit heidän omassa lajissaan. Ennakoituaan tietomurrot Macronin kampanja sijoitti palvelimilleen varta vasten tekaistuja asiakirjoja ja sähköpostiviestejä. Tämä sekoitti hakkerien toimintaa ja horjutti kansalaisten uskoa näiden levittämiin tietoihin.
9: Isketään takaisin sosiaalisessa mediassa. Macronin kampanjaväen aktiivinen someläsnäolo mahdollisti sen, että disinformaatioon kyettiin reagoimaan nopeasti ja kattavasti. Näin trollit eivät saaneet viimeistä sanaa.
10: Hyödynnetään huumoria. Vastaamalla disinformaatioon huumorilla ja ironialla Macronin kampanjan viestit tavoittivat laajemman yleisön ja saavuttivat suurempaa suosiota kuin mihin paperinmakuisella otteella olisi ylletty.
11: Käynnistetään viranomaistoimet välittömästi. Kun ensimmäinen Macronin kampanjaan kohdistunut tietovuoto oli tapahtunut, Pariisin syyttäjänvirasto määräsi jo muutamaa tuntia myöhemmin poliisin IT-rikollisuuden torjuntaan erikoistuneen yksikön aloittamaan tutkinnan.
12: Vaikeutetaan propagandajulkaisujen toimintaa. Macronin kampanja kielsi venäläisten RT:n ja Sputnikin edustajien osallistumisen tilaisuuksiinsa. Perusteeksi esitettiin niiden ”systemaattinen halu julkaista valeuutisia ja tekaistuja tietoja” sekä ”menetelmällinen ja systemaattinen valheiden levittäminen”.
13: Trivialisoidaan tietovuotojen sisältö. Macronin kampanjaorganisaatio totesi julkisesti, että vuodetut tiedot kuvasivat presidentinvaalikampanjan normaalia toimintaa. Koska vuodot eivät sisältäneet mitään ehdokkaan kannalta raskauttavaa, ne lopulta vain vahvistivat myönteistä mielikuvaa hänestä.
14: Määritellään viestinnän tietoturvatasot. Macronin kampanja oli osannut varautua tietomurtojen mahdollisuuteen. Niinpä se jakoi sisäisen viestintänsä kolmeen luokkaan. Rutiini- ja logistiikka-asioita käsiteltiin sähköpostitse, luottamuksellisia tietoja salatuissa viestintäsovelluksissa ja sensitiivisiä kysymyksiä yksinomaan kasvotusten.
15: Muistutetaan mediaa vastuuttoman toiminnan seurauksista. Välittömästi Macronin kampanjaan kohdistuneen tietovuodon tapahduttua Ranskan vaalivalvontaviranomainen kehotti mediaa olemaan julkaisematta vuodettuja sisältöjä varsinkaan verkossa. Mediaa muistutettiin siitä, että väärän tiedon levittämisellä voi olla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Useimmat perinteiset tiedotusvälineet noudattivat viranomaisen suositusta. Jotkut jopa erikseen kehottivat lukijoitaan ottamaan huomioon, että vuodoilla pyritään horjuttamaan Ranskan demokraattista prosessia.