Venäjä käyttää uutuustrillerissä Ukrainassa ydinasetta ja hyökkää Suomeen

Helena Immonen toivoo kirjallisuuden lisäävän ymmärrystä vaikeista asioista.
Manhattan-projektin tuloksena valmistettu plutoniumpommi The Gadget 1945 oli ensimmäinen räjäytetty ydinase. Wiki Commons
Manhattan-projektin tuloksena valmistettu plutoniumpommi The Gadget 1945 oli ensimmäinen räjäytetty ydinase. Wiki Commons

Helena Immosen Operaatio Kettu -trillerikirjojen neljäs ja samalla päätösosa ilmestyy tänään. Docendon teoksien nimet ovat olleet Operaatio Punainen kettu, Operaatio Aavikkokettu, Operaatio Napakettu ja nyt julkaistava Operaatio Tulikettu.

Turvallisuuspolitiikkaan perehtyneen reserviupseeri Helena Immosen Tuliketussa Suomi joutuu taisteluihin ja Venäjä käyttää Ukrainassa ydinasetta. Sotilasoperaatioiden parissa Suomessa joutuvat toimimaan niin siviilit, reserviläiset, tunnetut poliitikot kuin ammattisotilaatkin.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Kirjan yhdessä luvussa ollaan valtioneuvoston TP-UTVA:n kiihkeätunnelmaisessa kokouksessa. Ministerit ovat nykyhallituksen jäseniä pääministeri Petteri Orpon johdolla, mutta kettu-universumissa tasavallan presidentti ei ole vaihtunut, vaan kokousta johtaa ja kenraalien kanssa kiivailee Sauli Niinistö.

Puhelimen sinnikäs pirinä herätti kenraali Petteri Halmeen. Muutaman edellisen vuorokauden aikana unet olivat jääneet niin vähiin, ettei Halme meinannut saada itseään ylös. Hän hapuili puhelimen yöpöydältä ja vilkaisi samalla kelloa. Se oli 2.40. Hän oli ehtinyt nukkua vajaat kolme tuntia.
– Niin, Halme murahti puhelimeen.
– Herra kenraali, pahoittelut, että herätän, Halmeen adjutantti, everstiluutnantti Linda Mustakallio tervehti.
– Paras olla jotain tärkeää.
– Venäjä on ampunut taktisen ydinaseen Ivano-Frankivskiin.
– Pe—-e, Halme manasi ja pomppasi ylös sängystä. Ivano-Frankivsk oli reilun parinsadantuhannen asukkaan kaupunki Ukrainan länsiosassa, ja siellä sijaitsi Ukrainalle tärkeä sotilastukikohta. Alueella asui myös paljon siviilejä. – Käske auto hakemaan. Olen valmis kahdessa minuutissa.
– Olemme jo matkalla sinne, viisi minuuttia
.

Immonen sanoo tiedotteessa kirjoittaneensa ”suurten tunteiden vallassa”.

– Välillä olen jopa miettinyt, voiko tällaisina aikoina edes kirjoittaa viihteellistä kirjaa sodasta.  … Uskon, että moni lukija kokee ahdistusta ajassa, jossa elämme. Uskon myös, että kirjallisuus on voima, joka voi liikuttaa ja lohduttaa. Se voi lisätä ymmärrystä vaikeista asioista. Kirjallisuus on myös turvallinen tapa käsitellä pelottaviakin asioita ja tunteita – kuten sotaa tai sodan uhkaa, Helena Immonen sanoo.

– Minä kirjoitan sotilaallisia trillereitä, mutta tarkoitukseni ei koskaan ole lisätä ahdistusta tai pelotella kirjojeni kautta.

Mainos - sisältö jatkuu alla

– Lukijalle, joka ahdistuu, sanon: lue runoja! Lue lastenkirjoja! Mene lähiluontoon ja kuuntele puiden kuisketta.

Mainos