Eurooppa voi halutessaan olla sotilaallisesti vahvempi kuin Venäjä, mutta se vaatii poliittisen päätöksen, puolustuskyvyn kehittämistä, investointeja ja ennakointia, toteaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen.
Hänen mielestään Euroopan maiden pitäisi käyttää taloudellisia ja teollisia resursseja paremmin hyväkseen luodakseen sotilaallisen ylivoiman hyökkäyssotaa käyvään Venäjään nähden.
– Eurooppalaisissa puheissa on tällä hetkellä hieman negatiivinen vire liittyen sotilaallisiin voimasuhteisiin Venäjän ja Euroopan välillä – eli millaiset ne oikeasti ovat ja kumpi pärjää paremmin kriisissä tai sodassa, tietokirjailija ja europarlamentaarikko Mika Aaltolan (EPP/kok.) erityisavustaja Vanhanen sanoo Verkkouutisille.
Hän muistuttaa, että ero Euroopan ja Venäjän talouksin välillä on kymmenkertainen. Euroopan talous on lähes 20 biljoonaa dollaria, kun taas Venäjän talouden koko on vain noin kaksi.
Euroopan maat nostavat puolustusbudjettejaan kohti Naton Haagin huippukokouksessa sovittua tavoitetta.
– Euroopassa on kyllä rahaa tahtotilan puitteissa näihin asioihin laittaa. Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi vaurautta investoida puolustukseemme. Kyse on siitä, onko meillä poliittista kyvykkyyttä ymmärtää, mihin näitä varoja pitäisi tällä hetkellä käyttää, Vanhanen sanoo.
Hän osallistui viime viikolla vuosittain järjestettävään Varsovan turvallisuusfoorumiin, jossa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ehdotti yhteistä ilmasuojaa Euroopan maille Venäjän ilmauhkia vastaan.
Vanhasen mielestä tämä on yksi konkreettinen esimerkki, joka olisi täysin toteutettavissa, jos Euroopassa saataisiin muodostettua poliittinen konsensus sen ympärille.
Ukrainalla on kokemusta venäläisten droonien ja ohjusten torjumisesta. Sen pohjalta voitaisiin suunnitella yhteinen puolustusmalli. Kyse oli poliittisesta avauksesta, eikä tarkempia yksityiskohtia tuotu julkisuuteen.
Tarvitaan ratkaisuja
Euroopalla on kuitenkin puutteita ja heikkouksia, vaikka puolustukseen käytetään Venäjää enemmän rahaa. Ammuksia kuluu rintamalla enemmän kuin tehtaat ehtivät valmistaa ja ilmatorjuntaa sekä pitkän kantaman ohjuksia on liian vähän. Siksi Euroopan tuotantoa kasvatetaan nyt vauhdilla.
Eurooppa on myös hajautunut ja maat tekevät hankintoja eri standardeilla ja prosesseilla. Lisäksi Euroopan talouskasvu on hidastunut, mikä luo haasteita talouteemme.
Henri Vanhanen taklaisi haasteita pragmaattisella otteella. Koronavuodet osoittivat, että rahaa on tarvittaessa käytettävissä, jos asia koetaan riittävän tärkeäksi ja kriisi on riittävän lähellä.
– Mielestäni sen yhteisen viestin pitäisi olla se, että jos olemme hajallaan, Venäjä voittaa – jos olemme yhtenäisiä, (uuden) sodan voi estää ennen kuin se alkaa.
– Ja jos eurooppalaiset oikeasti löytävät kykynsä alkaa tuottaa ja kehittää, niin Venäjä jää hyvin nopeasti kakkoseksi.
Ensin pitää hänen mukaansa kääntää puhe pois siitä negatiivisesta ajattelusta, että Eurooppa häviää kamppailun eikä pärjää Venäjää vastaan.
– Kyllä me pärjäämme, ja meillä on mahdollisuudet tähän.
– Nyt pitäisi ajatella positiivisesti. Sota ei ole vielä syttynyt. Siihen voi vaikuttaa, että sitä ei tule, mutta silloin pitää olla myös valmis tekemään ratkaisuja. Kyse on nimenomaan oman puolustuskyvyn kehittämisestä ja siihen investoimisesta. Eurooppa ei voi nojata ikuisesti Yhdysvaltoihin.
Vanhanen korostaa, että Naton ja eurooppalaisten jäsenmaiden pelotteen pitää olla niin vahva, että se ymmärretään Kremlissä.
”Sota voitetaan ennen sodan alkamista”
Henri Vanhanen patistelee eurooppalaisia tarttumaan toimiin.
– Yleinen viesti Varsovan turvallisuusfoorumissa oli kriisien ja konfliktien ennakoinnin tärkeys. Sota voitetaan ennen sodan alkamista.
Varautumisen ja puolustuksen pitää olla valmiina ennen kuin kriisi iskee eikä reaktiivisesti jälkeenpäin.
– Nyt tälle pitäisi löytyä strategista visiota ja uskallusta. Euroopassa tuntuu olevan jaettu käsitys siitä, että Venäjä aidosti uhkaa Eurooppaa ja on mahdollisesti valmis käyttämään sotilaallista voimaa sitä kohtaan ja että olemme jo käytännössä hybridisodassa.
– Euroopan pitäisi nyt päästä eteenpäin pelkästä johtopäätöksestä. Se on hyvä, että ymmärretään uhka, mutta jos siitä tulee vaan hokema eikä toimintaan tai muutokseen johtava johtopäätös, niin lopputulema jää ontoksi.