Suomessa tuottavuuden kasvu pysähtyi vuoden 2008 jälkeen luovaan tuhoon: Aplle ja Android innovoivat ohi Nokian ja BlackBerryn. Tuho iski Suomen ICT-alan verkostoon ja luovuuden hedelmät jäivät lähinnä ulkomaille. Tämä on helppo ymmärtää, ainakin jälkikät een. Vaikeampaa on ymmärtää miksi tuottavuuden kasvu ei ole sittemmin päässyt kunnolla uudelleen vauhtiin.
Edellisessä näkökulmassa esittämäni innovaatiovetoisen kilpailun opit voisivat auttaa kiihdyttämään kasvua Suomessa. Pikaista apua ei ole luvassa, kiihdyttäminen tulee kestämään aikansa. Mutta sitä nopeammin kasvu voi kiihtyä mitä aiemmin ja voimallisemmin toimet rakenteiden korjaamiseksi aloitetaan.
Voiko innovointiin panostaa liikaa?
Kun yritys tuo 10 prosenttia paremman palvelun markkinoille, se saattaa voittaa hyvin ison osan markkinasta. Yhteiskunta hyötyy 10 prosenttia, mutta kyseinen yritys mahdollisesti paljon enemmän. Tästä voisi syntyä ajatus, että yritykset voivat panostaa innovointikilpailuun liikaa. Näin ei kuitenkaan ole.
Innovoinnissa yritys rakentaa parempia tuotteita ja palveluita aiempien innovointien päälle. Lisäksi tulevaisuudessa muut yritykset rakentavat paremmat tuotteet ja palvelut nykyisten päälle. Tämä on tiedon positiivinen läikkymisvaikutus samaan tapaan kuin tieteessä: yhteiskunnan hyödyt innovoinnista ylittävät innovaattorien keräämät yksityiset hyödyt.
Ilman ulkopuolisia kannusteita investointeja uusiin innovaatioihin tehdään siis liian vähän. Tästä syntyy peruste T&K-toiminnan ja koulutuksen tukemiseen. Tutkimuksen ja kehittämisen vaatimaa osaamista syntyy lähinnä korkeakouluissa. Lisäksi innovointia edistää yritysten ja korkeakoulujen välinen yhteistyö.
T&K-tukea tulisi suunnata niille yrityksille, joiden kyvykkyys innovoida on korkein. Nuorille yrityksille, jotka eivät vielä ole osoittanet kykyjään, tuki voisi pikemminkin olla yksinkertaiset verohelpotukset innovointiin tähtääviin panostuksiin. Tutkimusten mukaan merkityksellistä on myös yliopistojen riittävä autonomia – vapaus tehdä itse valintansa ilman poliitikkojen tai byrokraattien liiallista ohjausta – ja tietenkin riittävä rahoitus.
Tässä valossa parlamentaarinen T&K-lupaus on askel oikeaan suuntaan. Mutta liian vähän korkeakoulutusta ja liikaa ammatillista ovat jo pitkään olleet Suomelta askeleita väärään suuntaan.
Talouden kasvumalli
Talous voi olla lähellä teknologian eturintamaa tai kauempana siitä. Kaukana eturintamasta oleva talous voi pyrkiä kasvuun kuromalla umpeen tätä railoa. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen Japani tavoitteli kasvua yritysten yhteistyön (ns. keiretsu) avulla tai Kiina Deng Xiaopingsta alkaen hankkimalla länsimaista teknologiaa, imitoimalla ja siirtämällä työntekijöitä maaseudulta kaupunkien tehtaisiin. Suuret yritykset saivat rakentaa markkinoille tulon ja kilpailun esteitä ja poliitikot saattoivat valita voittajat.
Tällaiset kasvumallit eivät toimi, kun talous on lähellä teknologian eturintamaa, kuten Suomen teollisuus on ollut jo pitkään. Eikä niistä siis pidä ottaa oppia. Eikä edes ole selvää, että tällaiset teollisuuspolitiikat olivat parhaita keinoja kuroa umpeen railoa eturintamaa. Tutkimusten mukaan osaamisen koheneminen oli olennaisin kasvutekijä Aasian nopeassa kasvussa.
Suomessa teollisuusyritysten palvelutuotannon tuottavuus on todennäköisesti myös lähellä globaalia eturintamaa. Sen sijaan palvelualoilla sekä tuottavuuden taso että kasvu ovat kehnoja. Syy tähän on toistaiseksi lähinnä mysteeri, joten ehdotetut lääkkeetkin ovat ylimalkaisia. Globaalisti parhaiden käytäntöjen imitointi voisi auttaa alkuun, mutta onnistunut imitointikin vaatii riittävän hyvää osaamista. Kenties palvelualojen yritysten yhteistyön lisääminen korkeakoulujen ja teollisuuden palvelutuotannon kanssa voisi auttaa?
Kilpailupolitiikka ja sääntely
Teknologian eturintamassa korostuu innovointi ja kilpailu. Kilpailun paine ajaa yrityksiä kehittämään, koska vain innovoimalla yritys voi päästä kilpailijoidensa edelle ja tulee samalla nostaneeksi teknologian eturintamaa ylemmäs. Tarvitaan siis hyvä kilpailupolitiikka ja dynamiikkaa tukeva sääntely-ympäristö. Sääntelyn tulee edistää eikä ainakaan estää yritysten mahdollisuuksia uudistua, markkinoille tuloa ja sieltä poistumista. Antaako esimerkiksi 1940-luvulla kehitetty työmarkkinalainsäädäntö yrityksille riittävät mahdollisuudet joustavaan uudistumiseen?
Eräillä teknologian eturintaman lohkoilla esiintyy winner-takes-most -ilmiö esimerkiksi verkostovaikutusten vuoksi. Oikea vastaus ei ole torjua tällaista monopolisointia markkinoilla vaan pyrkiä turvaamaan kilpailu markkinoista: tulevien yritysten mahdollisuudet haastaa aiempi voittaja. Esimerkki ongelmasta on teknologiayhtiöiden strategia ostaa nuoret yritykset, joista olisi voinut tulla niille haastajia tulevaisuudessa.
Voimavarojen kohdentuminen
Maavertailuissa Suomen talous näyttäytyy dynaamisena esimerkiksi työpaikkojen vaihtumisen osalta. Mutta dynamiikan tulokset eivät ole näkyneet tuottavuudessa. Eräiden analyysien mukaan kyse olisi huonosta allokaatiosta: dynamiikasta huolimatta liian paljon voimavaroja ohjautuu matalan ja liian vähän korkean tuottavuuden toimipaikkoihin (esimerkiksi Tuottavuuslautakunta 2022).
Onko kireä marginaalivero ja suhteellisen pieni ero nettopalkassa syy jättää valitsematta haastavampi työpaikka vai estääkö esimerkiksi työmarkkinoiden sääntely yritysten riskinoton palkata lupaava tyyppi ja sen sijaan tyytyä tuttuun perusosaajaan?
Työvoiman liikkuvuutta pitää ajatella myös globaalisti. Yhdysvallat on näyttänyt kykenevän EU:ia ja Suomea paremmin houkuttelemaan osaavaa ja lahjakasta työvoimaa korkeakouluihin ja yrityksiin. Tässä Suomella ja EU:lla olisi tilaa parantaa.
Voimavarojen kohdentumisessa toinen aspekti on pääomien liikkuvuus, joka vaikuttaa Euroopassa tahmeammalta kuin Yhdysvalloissa. Mario Draghi ehdotti kilpailukykyraportissaan investointeja ja politiikkatoimia pääomamarkkinoiden yhtenäistämiseksi, sääntelyn virtaviivaistamiseksi ja innovaatioiden vauhdittamiseksi tekoälyn, vihreän teknologian ja puolustuksen aloilla. Tämä edellyttäisi pääomamarkkinaunionin loppuun saattamista, tutkimus- ja innovointimenojen lisäämistä startup-yritysten tukemiseksi yhdenmukaistetuilla säännöillä.
Teollisuus- ja ympäristöpolitiikka
Toisen maailmansodan jälkeen useat maat ryhtyivät harjoittamaan teollisuuspolitiikkaa, joka suojeli nuoria toimialoja kilpailulta ja jossa poliitikot valitsivat voittajia. Teollisuuspolitiikka johti muun ohella siihen, että yritykset pyrkivät välttämään kilpailua esimerkiksi pysyttelemällä pois toistensa aloilta. Tällainen teollisuuspolitiikka kannusti lobbaamaan kilpailun esteitä eikä edistänyt innovointia ja tuottavuuden kehittämistä. Usein alat, jotka eivät saaneet teollisuuspoliittista suojelua, kehittyivät vahvemmin.
Teollisuuspolitiikka voi kuitenkin myös edistää kilpailua ja siten innovointia ja kasvua. Olennaista on kohentaa markkinoiden dynamiikkaa: tutkimusta ja kehittämistä, markkinoille tuloa ja sieltä poistumista ja voimavarojen uudelleen kohdentamista.
Toinen hyvä syy teollisuuspolitiikalle tulee niin sanotuista ulkoisvaikutuksista ilmastoon ja ympäristöön. Markkinahinnat eivät heijastele riittävässä määrin kaikkia niitä kustannuksia ja ulkoisvaikutuksia, joita tuotteiden ja palveluiden tuottaminen ja käyttö aiheuttavat.
Teollinen historia on suosinut ympäristöä rasittavia teknologioita. Polkuriippuvuuksien vuoksi nykyään harjoitettavan innovaatiotoiminnan painotus on siten väärä. Ilmaston ja luonnon parempi hinnoittelu esimerkiksi päästökaupalla korjaa ongelmaa staattisesta näkökulmasta. Mutta lisäksi tarvitaan suunnattua teknologista kehitystä korjaamaan talouden dynamiikkaa. Tämä tarkoittaisi puhtaaseen tuotantoon, jakeluun ja kulutukseen suuntautuvan tutkimus- ja kehitystyön ja innovoinnin edistämistä esimerkiksi suunnatuilla teollisuuspoliittisilla ohjelmilla.
Verotus
Verotuksesta olen jo aiemmin kirjoittanut näkökulman, joten esitän tässä vain keskeiset päätelmät.
Innovaation yrittäminen on aina riskipitoista: kustannukset lankeavat maksettavaksi nyt, uuden pärjäämisestä ei ole takeita, ja mahdollisen onnistumisen hedelmät kerätään joskus myöhemmin. Vasta kokeilut markkinoilla paljastavat, oliko ponnistelun tulos onnistunut innovaatio vai ei.
Kehitysprojektiin kannattaa investoida, jos siitä saatava riskeillä painotettu verotuksen jälkeinen nettotulos on riittävän hyvä. Muussa tapauksessa panostukset ovat odotusarvoisesti tappiollisia. Näin ollen verotuksen yksityiskohdat ohjaavat millaisia insentiivejä kunnianhimoon yrityksessä kannattaa olla.
Esitin edellä mainitussa näkökulmassa neljä keinoa, joilla verotuksesta voisi tulla innovaatiomyönteisempi ilman suurta vaikutusta verottajan kirstuun:
– alennetaan korkeimmat marginaaliverot alle IMF:n ehdottaman 44 prosentin ylärajan
– onnistuneesta innovoinnista palkitsemisen siirretään kevyemmän verotuksen piiriin
– listaamattomien yritysten verotuksen parametrit säädetään neutraaliksi
– aineettoman pääoman tuottojen verotus säädetään kevyemmäksi
Tällaisilla muutoksilla innovaatioon tähtäävien projektien nettonykyarvo saadaan houkuttelevammaksi ja saisimme siis enemmän pyrkimystä innovaatioihin.
Voitot ja tulonjako
Onnistunut innovointi johtaa usein hyvin korkeisiin voittoihin ja todennäköisesti lisää tuloeroja, mutta vain lähinnä aivan tulojakauman huipulla. Esimerkiksi sähköistämistä innovoivien yritysten omistajat ja johto saattavat saada hyvin korkeita voittoja ja tuloja. Mutta jos tämä on pois joltakulta, ne ovat lähinnä fossiiliseen perustuvan teollisuuden omistajien voitoista ja johdon tuloista.
Samalla luovaan tuhoon perustuva innovointi lisää tuloliikkuvuutta tarjoamalla lahjakkaille yksilöille ja yrityksille lisää mahdollisuuksia. Nämä vaikutukset luultavasti kumoavat toinen toisensa yleisessä tulonjaossa.
Innovoinnit tuottamat korkeat voitot ja tulot sekä mahdollisesti kasvaneet tuloerot ovat hyvä asia, eivät ongelma. Ne ovat palkkio muille tuotetuista hyödyistä. Jos luovan tuhon prosessi toimii hyvin, innovoinnin tuottamat korkeat voitot ovat tilapäisiä, sillä seuraavat innovaattorit tulevat nakertamaan aiempien voittoja. Vastaavasti esimerkiksi lobbaamiseen ja markkinoille tulon esteisiin perustuvat voitot ja tuloerot ovat yhteiskunnan kannalta huonoja, sillä ne perustuvat parannuksien torjumiseen ja hidastavat tuloliikkuvuutta.
Vaara hyvin korkeissa voitossa ja tuloissa on niiden tarjoama poliittinen voima, jota voidaan käyttää esimerkiksi markkinoille tulon ja johtavien yritysten haastamisen estämiseen. Olisi tärkeä pitää huoli, etteivät luovassa tuhossa onnistuneet pysty rakentamaan esteitä tuleville potentiaalisille innovaattoreille.
Summa summarum
Jos velkajarrun viereen halutaan kasvun kiihdytyspoljin, yrittämisestä, innovoinnista ja yritysten halusta tehdä tuottavuutta kohentavia muutoksia pitää tehdä aiempaa houkuttelevampaa.
Voimavarojen kohdentumisen tulisi parantua. Työmarkkinoiden sääntelyä pitäisi uudistaa niin, että yrityksillä on paremmat mahdollisuudet uudistua ja työntekijöillä kannusteet hakeutua tuottavimpiin työpaikkoihin.