– On todennäköistä että poliittinen koneistomme ja yhteiskuntamme ei taivu riittävän nopeasti, niin emme saavuta 72 prosentin työllisyysasteen tavoitetta. Silloin jää myös velkaantumisen taittuminen toteutumatta ilman, että tehdään lisäsäästöjä, Aki Kangasharju sanoi Nordean talousennusten julkistamistilaisuudessa Helsingissä tiistaina.
Kangasharjun mukaan vaihtoehdot ovat joko rankat lisäsäästöt tai radikaalimpi työllisyyspolitiikka.
– Pitäisi saada sellaista työllisyyspolitiikkaa, että työllisyys kasvaa, vaikka talous ei kasvaisi, Kangasharju sanoi.
Nykyisillä kasvuluvuilla työllisyys ei parane. Työllisyysasteen pitäminen nykyisellään edellyttäisi noin yhden prosentin talouskasvua. Kysynnän hiipuminen, maailmantalouden heikko imu ja rakentamisen hidastuva kasvu johtavat Nordean ekonomistien mukaan siihen, että talouskasvu on Suomessa tämän vuoden yhden prosentin jälkeen ensi vuonna 0,8 prosenttia ja vuonna 2018 enää 0,6 prosenttia.
Sellainen kasvu ei riitä työllisyyden paranemiseen.
Hitaan tuottavuuskasvun oloissa työpaikat syntyvät palveluiden ja kulutuksen pariin. Se tarkoittaa lisää matalan tuottavuuden työpaikkoja eli matalapalkka-alojen työpaikkojen lisääntymistä – sillä ehdolla, että niiden työpaikkojen syntyminen sallitaan.
Kangasharjun mukaan olisi tärkeää, että matalapalkka-alojen työt mahdollistettaisiin. Erityisesti siinä auttaisi sosiaaliturvan ja työnteon yhteensovittaminen niin, että sosiaaliturvan käyttäminen palkkatukena sallittaisiin.
– Matalapalkkatöiden salliminenhan ei koske niitä ihmisiä, jotka tällä hetkellä ovat töissä, Nordean ekonomisti Pasi Sorjonen huomautti.
Näin ollen kyse ei ole siitä, että työssäkäyvien ihmisten palkkoja pyrittäisiin alentamaan vaan sitä, että nyt työn ulkopuolella olevat ihmiset pääsisivät töihin käsiksi. Siinä missä nyt töissä käymättömien kaikki tulot tulevat sosiaaliturvasta, palkkatuen tilanteessa osa tuloista tulisi sosiaaliturvasta ja osa palkasta.