Hallituksen tavoitteena on ollut velan Bkt-osuuden kääntämien laskuun tämän vaalikauden aikana. Heikon suhdannetilanteen seurauksena tavoitteen vaatimat sopeutustoimet olisivat siinä määrin rajuja, että vähäinenkin talouskasvu jäisi niiden seurauksena syntymättä. Onkin hyvin perusteltuja luopua tavoitteesta, ja jaksottaa sopeutuminen pidemmälle ajanjaksolle.
Velan Bkt-osuuden kaltaisen tavoitteen saavuttaminen riippuu hallituksen omien päätösten lisäksi monista sellaisista seikoista, kuten kansainvälisen talouden kehitys, joihin hallitus ei voi omin toimin vaikuttaa. Koska tavoitteista lipeäminen kuitenkin rapauttaa aina luottamusta Suomen poliittiseen päätöksentekojärjestelmään, seuraavaan hallitusohjelmaan ei pitäisikään kirjata velan Bkt-osuuden kaltaisia numeerisia tavoitteita, joiden saavuttaminen ei ole hallituksen omissa käsissä.
Vaikka velan Bkt-osuuden kääntäminen laskuun on hallitukselle ajallisesti ja sisällöllisesti ongelmallinen tavoite, velkaantumiskehitys on kuitenkin pystyttävä taittamaan. Näin siitäkin huolimatta, että tutkimuksessa ei ole löydetty mitään suoraa yhteyttä talouskasvun ja velan välillä. Myöskään kasvun heikkeneminen jonkin tietyn maagisen velkaosuuden jälkeen ei saa tutkimuksesta vahvaa tukea. Vaikka velan yhteys talouskasvuun ei ole suoraviivainen, velkaantumisasteen kasvulla on kuitenkin useita taloudellista hyvinvointia vaarantavia seurauksia, joiden vuoksi velkaantumisen taittaminen on tärkeätä.
Korkean velkaantumisasteen on todettu olevan yhteydessä suurempaan talouskasvun vaihteluun. Hyvin velkaisen valtion on vaikea tasoittaa talouden suhdannevaihteluja. Suuret suhdannevaihtelut merkitsevät työttömyyden kasvua, mikä pitkittyessään heikentää talouden kasvupotentiaalia. Mahdollisuus tasoittaa suhdanteita on jatkossa entistäkin tärkeämpää, koska maailmantalouden aiheuttamat shokit Suomen taloudelle tulevat olemaan suurempia ja niitä tulee useammin. Tämä on seurausta siitä, että taloudellista hyvinvointia sinällään kasvattavaa globalisoituvaa taloutta ei pystytä vakauttamaan kansallisvaltioiden puutteellisen yhteistyökyvyn vuoksi.
Tutkimuksessa on löydetty myös selvä yhteys korkean velkaantumisen ja korkotason välillä. Korkea velka nostaa velanhoitokuluja myös korkeampien korkojen muodossa. Yhdessä tämä huono kehä edellyttää kerta toisensa jälkeen suurempia sopeuttamistoimenpiteitä, jotta päästään suhdannekierron aikana tasapainoiseen budjettiin.
Lopulta pitää muistaa, että jatkuvasti kasvava velka on usein oire poliittisen päätöksentekorakenteiden rapautumisesta. Poliittisten päätöksentekorakenteiden rapautumisen seurauksena talouden ongelmiin ei puututa ajoissa, vaan pyritään ylläpitämään elintasoa ja poliittista kannatusta velkaantumista lisäämällä. Vaikka velka ei siis suoraan tuhoakaan talouskasvua, velkaantumisen taustalla olevan politiikan halvaantumisen seurauksena talouskasvun hiipuminen on vääjäämätöntä.
Suomen velkaantuminen ei ole vielä huolestuttavan korkealla tasolla. Tärkeätä on kuitenkin hallituksen kyky uudistaa talouden rakenteita tavalla, joka mahdollistaa velan Bkt-osuuden taittamisen. Rohkeus uudistua merkitsee samalla myös rohkeutta pidemmän päälle asettaa valtion menot talouskasvun mahdollistavan verotuksen tason määrittämälle tasolle.
Markus Lahtinen on Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja.