Kokoomuksen kansanedustaja Veera Ruoho on kirjoittanut äsken ilmestyneeseen kokoomusopiskelijoiden Näkökulmia tasa-arvoon -pamflettiin joulukuun tapauksesta, jossa juopunut PS:n kansanedustaja Teuvo Hakkarainen kävi eduskunnan kahvilassa hänen kimppuunsa.
Teuvo Hakkarainen sai 18. kesäkuuta Helsingin käräjäoikeudessa 45 päiväsakkoa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta.
Väkivallan käyttäjien intresseissä vaientaa uhri ja estää uhria käyttämästä lakia oikeuksiensa suojaksi -otsikoidussa kirjoituksessaan Veera Ruoho käy ensin läpi saamaansa törkypalautetta.
– ”Olisit heittänyt sen lattiaan!” -ohjettakin saan kuulla usein. Vain eräs olympianyrkkeilijä ja entisiä maajoukkueurheilijakavereitani kiittävät itsehillintääni. Ei tahdota ymmärtää, että niin poliisissa kuin taekwondossakin voimakeinot tulevat viimeisenä: neuvoin, kehotuksin, käskyin, tai kuten kamppailulajeissa: paeten mieluummin, Veera Ruoho kirjoittaa.
– Jolleivät nuo lievemmät keinot tehoa, sitten vasta, ja silloinkin vain tarvittava määrä voimakeinoja hyökkäyksen estämiseksi tai lopettamiseksi.
– Huomaan, että vastaväkivalta olisi ollut suotavaa, muttei rikoksesta poliisille ilmoittaminen, hän toteaa.
Ruoho sanoo itsekin aluksi jatkaneensa vaikenemisen kulttuuria, ”vaikka perussuomalaiset olivat tuoneet asian jo julkisuuteen ’anteeksipyynnöllä’, joka oli ryhmänjohtajansa mielestä osoitus Hakkaraisen käyttäytymisestä ’esimerkillisen hienosti'”.
– Hakkarainenhan tuli incidenttiä seuraavana aamuna kansanedustaja (Kari) Kulmalan (siniset) käskemänä pyytämään anteeksi täysistuntosalissa, kun oli ensin käynyt tiedustelemassa edustaja Kulmalalta miksiköhän hänen… pitäisi mennä puhemiehen pakeille. Hakkarainen pyysi anteeksi, ja lupasi, ettei teko tule toistumaan, ellei ole ”seuraavan kerran humalassa”. Esimerkilisen hienosti toimittu, näkivät perussuomalaiset, Ruoho kirjoittaa.
– Olen vaiennut kärsimyksistäni ja kivuistani. En tiedä miksi. Haluanko osoittaa rienaajille olevani haavoittumaton?
Veera Ruoho jäi kesäkuun alussa sairaslomalle niskanikamiinsa tehdyn leikkauksen jälkeen.
Kansanedustaja kuvailee, miten hän on metsässä valuttanut tuskan kyyneleitä, kun ”välilevynpullistumia siksakkiin olevat kipeytyneet niskani eivät sallineetkaan hiihtoliikettä. Tai kun jalka taas pettää aamulenkillä ja kaadun, makaan maassa selälläni ja pidän jalkaa ilmassa, ettei veri pääse alle jääneeseen nilkkaan”.
– En ota sairaslomaa, en halua olla uhri. En kuitenkaan enää vaikene valheiden edessä.
Hänen mukaansa sukupuolittuneessa väkivallassa on kyse toista ihmistä alistavista asenteista.
– Halutaan osoittaa, että ollaan toista ylempänä.