– Suomen on jäätävä pankkiunionin ulkopuolelle. Jos Suomi lähtee mukaan pankkiunioniin, otamme ratkaisevan askeleen tiellä, joka johtaa kasvaviin taloudellisiin menetyksiin ja täysimittaiseen liittovaltioon, Paavo Väyrynen sanoo tiedotteessaan.
Väyrysen mukaan jättäytyminen ulkopuolelle ei merkitsisi jättäytymistä kokonaan integraation ulkopuolelle, vaan siirtymistä integraation toiselle raiteelle, joka voisi merkitä Suomen taloudellisen itsenäisyyden vahvistumista ja Suomen lähentymistä muihin Pohjoismaihin.
Väyrynen korostaa, kuinka professori Vesa Kanniaisen johtama työryhmä päätyi raportissaan Euroalueen tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot (www.libera.fi) siihen johtopäätökseen, että Euroalueella on kaksi toimivaa vaihtoehtoa: täysimittainen liittovaltio tai rahaliiton purkaminen.
– Rahaliiton purkaminen tarkoittaisi sitä, että kaikki euroalueen maat tai ainakin jotkut niistä ottaisivat euron rinnalla käyttöön kansallisen valuutan. Työryhmä pitää mahdollisena myös sitä, että Suomi tekisi tämän yksinään.
Professori Kanniaisen työryhmään kuulunutta valtiotieteen tohtori Peter Nybergiä haastateltiin 14. toukokuuta Yle radio Yhdessä pankkiunionista. Nyberg arvosteli voimakkaasti vireillä olevaa pankkiunionia. Hän totesi myös, että pankkiunioni on ratkaiseva askel kohti fiskaalista unionia ja ylikansallista liittovaltiota.
Nyberg on toiminut pitkään Suomen Pankissa ja valtiovarainministeriössä. Hän on jäänyt muutama vuosi sitten eläkkeelle valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtajan virasta.
Toimittaja Maija Elonheimo kysyi, kannattaisiko Suomen Nybergin mielestä jättäytyä pankkiunionin ulkopuolelle. Hän vastasi: ”Minä en näe mitä meillä on siinä pankkiunionissa voitettavana ollenkaan.”
Elonheimon kysymykseen, onko se mahdollista poliittisesti, Nyberg vastasi: ”Siis poliittisesti minä en tiedä, mutta juridisesti se on mahdollista. Kyllä se poliittisestikin on mahdollista edellyttäen, että tavallaan ollaan valmiita jäämään integraatiojunasta pois tällä asemalla. Minkälaisia poliittisia kustannuksia siitä tulisi, minä en
tiedä, mutta ei kukaan voi meitä pakottaa pankkiunioniin, jos me emme halua.”
Toimittaja totesi, että Ruotsihan ei halua – siihenhän pääsevät myös muut kuin euromaat. Nyberg vastasi: ”Kyllä joo ja minä luulen, että yksi ongelma on, että on hyvin vaikea kuvitella, että pitkän päälle
integraatio voisi pysähtyä pankkiunioniin. Pankkiunionin oleellisimpia puolia on se, että kun pankit joutuvat ongelmiin, valtioiden tai julkisen vallan pitää olla valmis niitä tukemaan. Jos meillä on yhteinen valvoja ja yhteinen selvitysviranomainen, tarvitaan myös yhteistä rahaa ja sen yhteisen rahan määrästä ei mitään tietoa, mutta se merkitsee, että pankkiunioni ennemmin tai myöhemmin vie kohti fiskaalista unionia eli siihen, että eduskunnalla ei ole enää oikeasti mahdollisuutta päättää paljonko veroja peritään.”