Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkijoiden mielestä soten valinnanvapautta koskevassa keskustelussa ei ole päästy tärkeään pihviin eli palveluntuottajille maksettaviin korvauksiin.
Uudistusta kritisoivissa ja puolustavissa näkemyksissä on tutkijoiden mukaan harvoin huomioitu rahoituskorvausten merkitys uudistuksen vaikutusten kannalta.
– Taloustieteellisen kirjallisuuden perusteella kuitenkin tiedämme, että valinnanvapausuudistusten vaikutukset riippuvat keskeisesti palveluntuottajille maksetuista korvauksista, VATTin tutkijat Mika Kortelainen, Tanja Saxell ja Antti Saastamoinen kirjoittavat blogikirjoituksessaan.
Hallituksen esittämässä palvelutuottajien korvausjärjestelmässä valtaosa (vähintään 80 prosenttia) tuottajille maksettavista korvauksista tulee kapitaation eli asiakasmäärän perusteella maksettavan tarvevakioidun kiinteän maksun kautta. Vaikka optimaalista kapitaation osuutta rahoituskorvauksista on vaikea, jollei mahdoton määrittää, korkealle kapitaation osuudelle löytyy tutkijoiden mukaan hyviä perusteluja.
– Mikäli kapitaation osuus olisi selkeästi alhaisempi ja tuottajien rahoitus riippuisi enemmän palvelusuoritteiden määrästä, riskinä olisi, että palvelutuottajat alkaisivat ylihoitaa asiakkaita ja siten kustannukset kasvaisivat. Näin voi käydä, kun tuottajat ansaitsevat sitä enemmän mitä enemmän palveluita he tuottavat asiakkailleen.
Korkea kapitaatio kannustaa alihoitoon
Toisaalta kapitaatio-osuuden ollessa korkeampi potilaiden hoidon kustannukset lankeavat enemmän tuottajien maksettavaksi. Tutkimusten perusteella tämä voi kannustaa tuottajia alihoitamaan potilaita sekä valikoimaan niin sanottuja helppoja potilaita, joiden hoitokustannukset ovat kapitaatiokorvauksiin nähden alhaiset
– Huonoimmassa tapauksessa korvauksiin nähden sairaiden ja kalliiden potilaiden olisi vaikeata saada laadukasta palvelua kilpailullisilta, voittoa tavoittelevilta tuottajilta. Näiden riskien vuoksi onkin tärkeää, ettei rahoituskorvaus määräydy täysimääräisesti kapitaation mukaan, vaan että osa rahoituksesta määräytyy palvelusuoritteiden sekä laatu- ja vaikuttavuustekijöiden perusteella, tutkijat kirjoittavat.
Tutkijoiden mielestä vieläkin tärkeämpi rahoituskorvauksiin liittyvä yksityiskohta koskee kapitaatiorahoituksen tarvevakiointia.
– Mikäli tarve- tai riskitekijät eivät huomioi riittävän hyvin niitä potilaita, jotka käyttävät palveluita paljon, rahoituskorvaukset eivät riitä korvaamaan kalliimpien potilaiden hoitokustannuksia ja tuottajille voi syntyä kannustin terveiden potilaiden valikointiin.
Käytännössä tarvevakiointia on kuitenkin hankalaa suunnitella niin, ettei asiakasvalikointia tapahtuisi tarvekorjauksesta huolimatta.
– Se, kuinka kannattavaa terveiden potilaiden valikointi on, riippuukin olennaisesti siitä, miten yksityiskohtaisella tasolla tarvevakiointi tehdään, eli miten tuottajille kompensoidaan esimerkiksi vanhempien ja/tai sairaampien asiakkaiden hoito.
Uudistuksessa kiinnitettävä enemmän huomiota korvauksiin
Hallituksen lakiluonnoksen perusteella Suomessa kansallisia tarvetekijöitä olisivat ikä, sukupuoli sekä työssäkäynti.
– On epäselvää kuinka hyvin nämä tekijät huomioisivat potilaiden terveydentilan sekä palvelujen käytön tarpeen ja siten potilaiden hoidosta tulevat keskimääräiset kustannukset.
Tutkijoiden mukaan on myös tärkeää huomata, että palvelutuottajien saamilla korvausperusteilla on todennäköisesti vaikutusta siihen, mille alueille tai kaupunginosiin tuottajat tai heidän toimipisteensä sijoittuvat.
Heidän mielestään valinnanvapausuudistuksen jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää enemmän huomiota palvelutuottajien rahoituskorvauksiin.
– Erityisesti olisi tärkeää pohtia sellaisia rahoituskorvauksia, jotka kannustavat tuottajia hyväksymään asiakkaat heidän taustastaan riippumatta sekä kannustaa tuottajia sijoittamaan palveluyksikkönsä myös sellaisille alueille tai kaupunginosiin, joissa on keskimäärin enemmän haastavampia asiakkaita.
Korvausperusteissa ja erityisesti tarvevakioinnissa voitaisiin mahdollisesti hyödyntää demografisten tekijöiden ohella myös potilastason tietoja kansallisista terveydenhuollon tietojärjestelmistä ja rekistereistä. Oikeanlaisilla rahoituskorvausjärjestelmillä voidaan edesauttaa sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita, palveluiden tasapuolista saatavuutta sekä terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista.
