Tieliikenteen päästövähennystavoitteita tuskin saavutetaan, ellei ajamisen hinta myös bensiini- ja dieselkäyttöisille henkilöautoille nouse. Polttoaineverotus on tehokas keino vähentää päästöjä eikä se kohdistu erityisesti pienempituloisiin, toteaa Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT blogissaan.
VATT:n mukaan verotulojen kierrättäminen takaisin kotitalouksille on yksi keino tasata verotaakan jakautumista kotitalouksen välillä ja edistää polttoaineverotuksen hyväksyttävyyttä.
Henkilöautot tuottavat noin puolet tieliikenteen päästöistä ja noin kymmenen prosenttia kaikista Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.
– Kun tavoitteena on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä, on väistämätöntä, että päästövähennystoimet kohdistuvat myös henkilöautoilijoihin, VATT toteaa.
Henkilöautoilun päästöjä voidaan leikata vähentämällä ajamisen määrää tai pienentämällä kilometrikohtaisia päästöjä.
– Autoilijoiden tekemiin valintoihin voidaan tutkitusti vaikuttaa verotuksen avulla. Esimerkiksi jos auton hankintaa, omistamista ja käyttöä verotetaan päästöjen mukaan, ihmiset hankkivat vähemmän saastuttavia autoja ja myös ajavat niillä vähemmän. Polttoainevero on tutkitusti kustannustehokkain vero päästövähennysten saavuttamiseksi. Esimerkiksi vastaavan suuruisella korotuksella autoveroon saavutetaan pienemmät päästövähennykset kuin polttoaineveroa korottamalla.
VATT:n mukaan polttoaineveron korotus kohdistuisi eniten niihin kotitalouksiin, jotka käyttävät suurimman osuuden tuloistaan polttoaineisiin, jos kotitaloudet eivät vähennä polttoaineiden kulutusta voimakkaasti hintojen muuttuessa. Polttoaineverotus osuisi suhteellisesti enemmän alimpiin tuloluokkiin, jos polttoainemenojen ja sen sisältämän polttoaineveron osuus tuloista on suurempi matalatuloisilla kuin korkeampituloisilla.
VATT sanoo, että tilastojen perusteella ei voida sanoa, että polttoaineverotus Suomessa kohdistuisi erityisesti pienituloisiin.
VATT:n tuoreessa muistiossa on tarkasteltu kotitalouksien henkilöautoilun päästöjen jakautumista tulotason ja asuinpaikan mukaan. Muistiossa on tarkasteltu myös polttoainemenojen jakautumista tuloluokittain.
Sen mukaan tuloluokassa yksi ovat kotitaloudet, joiden käytettävissä olevat tulot kuuluvat alimpaan kymmeneen prosenttiin koko väestön tuloista, ja tuloluokassa kymmenen kotitalouden tulot kuuluvat ylimpään kymmeneen prosenttiin.
Kotitalouskohtaiset polttoainemenot on laskettu käyttäen keskimääräisiä polttoainehintoja, katsastustietoihin perustuvia ajokilometrejä sekä ajoneuvokannassa ilmoitettuja autojen kulutuslukemia.
VATT:n muistion mukaan keskimäärin pienituloinen kotitalous ei maksa enempää polttoainekuluja suhteessa tuloihin kuin keskituloinen kotitalous. Suomessa polttoainemenojen osuus kasvaa tulojen mukana pienituloisen toisen ja korkeatuloisemman seitsemännen tuloluokan välillä. Korkeimmissa tuloluokissa osuus jälleen pienenee.
Keskiarvot tuloluokissa 1 ja 10 eivät kuvaa tyypillistä kotitaloutta kyseisissä luokissa. Esimerkiksi kotitalouksista 1. tuloluokassa yli puolella ei ole käytössään autoa. Kummassakin tuloluokassa on poikkeuksellisen suuret erot tuloluokan sisällä.
Verotuksen mahdollista epätasaista kohdentumista eri tuloluokkien välillä voidaan VATT:n mukaan lieventää esimerkiksi palauttamalla verotuloja osittain tai kokonaan kotitalouksille.
– On tärkeää, että veronpalautus on riippumaton kotitalouden polttoainemenoista. Tällä tavoin verotus kannustaa vähentämään polttoaineen kulutusta, tutkimuskeskus sanoo.