Hänen mukaansa Suomi on taitekohdassa siinä, pystytäänkö hyvinvointiyhteiskunnan palveluita tulevaisuudessa rahoittamaan.
Arto Satonen hahmottelee tulevaisuutta positiivisen kierteen ja näivettymisen välillä ja kysyy, kumman tien Suomi valitsee?
– Lähtökohtana on se, että nykyinen hallitus on saavuttanut tavoitteensa: työllisyysastetta on nostettu ja julkista taloutta tasapainotettu. Tutkimusten mukaan puolet uusista työpaikoista on hallituksen toimien ansiota, hän sanoo.
Keskeistä on ollut Satosen mukaan tehdä työn teettämisestä ja tekemisestä kannattavampaa. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan talouden osalta on katsottava aktiivisesti tulevaan.
– Maailman talouden kasvu hidastuu, ja Suomen pankin ja valtiovarainministeriön eri arvioiden perusteella kasvu jää ensi vuonna 1,5 prosentin tuntumaan ja pitkän aikavälin kasvuvauhti vain yhteen prosenttiin. Tämän lisäksi kestävyysvaje nousee väestön ikärakenteen eli ikääntymisen ja syntyvyyden vähäisyyden vuoksi neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Työperäinen maahanmuutto auttaa, jos sen annetaan tapahtua, Satonen sanoo.
Johtopäätöksenä Satosen mukaan tarvitaan työllisyyttä.
– Hyvinvointiyhteiskunta pysyy pystyssä vain nousevalla työllisyysasteella. Nykyinen ennuste johtaa 2021 73,3 prosentin työllisyysasteeseen. Tavoite on asetettava pidemmällä aikavälillä 80 prosenttiin, Satonen sanoo.
Satosen mukaan positiivinen kierre tarkoittaisi sitä, että jatkamme työn linjalla, huolehdimme kansainvälisestä kilpailukyvystämme, lisäämme paikallista sopimista, puramme kannustinloukkuja uudistamalla sosiaaliturvaa ja pidämme kiinni sen vastikkeellisuudesta.
Satosen mukaan jokaisella on oltava oikeus antaa oma panoksensa yhteiseksi hyväksi.
– Vastikkeeton sosiaaliturva on tuhon tie. Ihmisen jättäminen oman onnensa nojaan pienen perustulon kanssa ei ole välittämistä, vaan työtä vailla oleville pitää luoda polkuja työelämään. Korkeammalla työllisyydellä kyetään rahoittamaan laadukas koulutus, terveydenhoito ja sosiaaliturva sitä tarvitseville, hän sanoo.
Satosen mielestä näivettymisen tie on myös SDP:n vaihtoehto.
– Tässä vaihtoehdossa asetetaan suitset työmarkkinoiden uudistamiselle, pidetään kiinni saavutetuista eduista kaikkialla yhteiskunnassa työmarkkinoista yritystukiin, ulkomaiselle työvoimalle ei anneta tilaa, yritysten verotusta kiristetään, muun muassa yksinyrittäjille tärkeä yrittäjävähennys poistetaan, yrittäjyyden kannustimia heikennetään, työttömyysturvan kannustavuus unohdetaan ja työllisyyskehityksen annetaan hiipua, hän luettelee.
Johtopäätöksenä hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa rahoitetaan velkarahalla.
– Näivettymisen linjalla Suomi muutetaan pysyvän alijäämän maaksi, jossa yhteiskunnalliset ongelmat kärjistyvät. Lopulta päässä odottaa Italian ja Ranskan tie yhteiskunnan uudistumisen kriisiytyessä ja talouden moottorin leikatessa lopulta kiinni. Tätä me emme halua, ja siksi valitsemme työn linjan, Satonen toteaa.