Maailmassa kuolee vuosittain yli kaksi miljoonaa lasta synnytyksen tai ensimmäisen elinviikon aikana. Suurinta kuolleisuus on matalan ja keskitulotason maissa Afrikassa ja Aasiassa, selviää tuoreesta väitöstutkimuksesta.
– Suurin osa varhaisista kuolemista olisi estettävissä laadukkaalla synnytysten hoidolla, toteaa aiheesta väitöstutkimuksensa tehnyt anestesiologian erikoislääkäri ja kansainvälisen terveyden maisteri Terhi Lohela tiedotteessa.
Lohela keräsi tutkimusaineiston Ghanan maaseudulla 64 synnytyssairaalassa vuonna 2010. Väitöskirjassa verrattiin myös maantieteellisen etäisyyden vaikutuksia hoidon saatavuuteen ja vastasyntyneiden kuolleisuuteen hyödyntäen Malawin ja Sambian maaseudulta kerättyjä Demographic and Health Survey (DHS) -poikkileikkausaineistoja sekä maiden synnytyssairaaloista kerättyjä Health Facility Census -aineistoja.
Sosioekonomisia eroja varhaisessa vastasyntyneisyyskuolleisuudessa ja laitossynnytyksissä tutkittiin käyttämällä 72 matalan ja keskitulotason maata ja noin 680[nbsp]000 syntymää kattavaa DHS-aineistoa vuosilta 1990-2016.
Maantieteelliset ja sosioekonomiset erot
Sairaalassa synnyttäminen on kallista useissa matalan tulotason ja keskitulotason maissa. Jos synnytyssairaala sijaitsee kaukana kotoa, kynnys hoitoon hakeutumiselle kasvaa, sillä etäisyys lisää kustannuksia perheelle.
Lisäksi synnyttäjä joutuu usein jättämään perheensä mennäkseen sairaalaan, ja rasittava matka taitetaan jalan.
Lohelan tutkimuksissa maantieteelliset ja sosioekonomiset erot hoidon saatavuudessa osoittautuivatkin korkeiksi.
– Todellinen yllätys oli se, miten pieniä erot vastasyntyneiden kuolleisuudessa sosioekonomisten ryhmien välillä olivat, vaikka erot hoitoon pääsyssä olivat suuret.
Monissa maissa vastasyntyneen kuoleman riski synnytyssairaalassa oli samaa luokkaa kuin kotisynnytyksessä, jossa synnytystä avustaa kouluttamaton ihminen tai pahimmassa tapauksessa ei kukaan, Lohela toteaa.
Puutteita henkilökunnan osaamisessa
Lohelan keräämä aineisto paljasti, ettei sairaalahenkilökunnalla monesti ollut riittävää osaamista synnytyksen hätätilanteiden hoitamiseen ja että avustavalla henkilökunnalla ei usein ollut kätilön, sairaanhoitajan tai lääkärin koulutusta. Myös tarvittavista välineistä ja lääkkeistä oli puutetta.
Matalan tulotason ja keskitulotason maissa kysymys synnytysten keskittämisestä on paljon monimutkaisempi kuin Suomessa. Tiet ovat huonoja, ensihoitojärjestelmä on puutteellinen eikä hätäkeskuslaitosta ole. Kaikilla ei ole varaa autokyytiin.
– Laitossynnytysten määrää on pyritty lisäämään hoidon laadun kustannuksella. Mutta mikä tahansa mökki, jonka seinässä lukee synnytyssairaala, ei pelasta henkiä.
– Tavoitteena tulisi olla kuolleisuuden ja sairastavuuden vähentäminen, ei laitossynnytysten määrän lisääminen. Lisäksi synnytyksiä tulee olla riittävästi jokaisessa synnytyssairaalassa, jotta osaamista karttuu, Lohela sanoo.
YK:n tavoitteiden mukaisesti jo kolme neljästä maailman lapsista syntyy sairaaloissa. Maailmanlaajuisesti vastasyntyneiden kuolleisuus ei kuitenkaan ole laskenut samassa tahdissa laitossynnytysten määrän kasvun kanssa.
– Vastasyntyneisyyskuolleisuus on ikkuna koko terveydenhuoltoon; se testaa hätätilanteiden hoitoa, synnyttäjän ja vastasyntyneen lapsen hoitoa sekä konsultaatioiden ja potilassiirtojen toimivuutta.
Lohelan mukaan ensin on keskityttävä hoidon laadun parantamiseen. Seuraavaksi tulee lisätä hoidon saatavuutta erityisesti köyhimpien, kouluttamattomien ja kaukana maaseudulla asuvien synnyttäjien keskuudessa.
Hänen mielestään kaukaisimpien synnyttäjien tavoittamiseksi tulisi keksiä uusia tapoja. Pienien huonolaatuisten sairaaloiden sijaan voisi kehittää esimerkiksi mobiiliklinikoita.
LL, MSc Terhi Lohela väittelee 22.3.2019 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Quality of care and access to care at birth in low- and middle-income countries”.