Maahanmuuttovirasto kertoo, että se ei anna pyydettyjä vuokrahintoja ja hinnoitteluperusteita julkisuuteen, koska se katsoo niiden olevan liikesalaisuuksia julkisuuslaissa tarkoitetulla tavalla.
Sopimuksiin kirjattujen vuokrien julkaisu vaikeuttaisi viraston mielestä merkittävästi neuvotteluja uusista vastaanottokeskuksista, ja vuokratasokin karkaisi helposti käsistä.
– Vuokrien vaihtelu on luonnollista, koska vuokrataso ei ole sama koko Suomessa ja vastaanottokeskuksia on erityyppisissä tiloissa. Tilojen erilaisuudesta johtuen hukkaneliöiden määrä vaihtelee: esimerkiksi kurssikeskuksessa voi olla tarpeisiin nähden liikaa yleistä tilaa, joka ei sovellu majoitukseen. Olennaista on, miten tehokkaasti tilat voidaan hyödyntää, painottaa Maahanmuuttoviraston hallintojohtaja Jouko Salonen tiedotteessa.
Maahanmuuttovirasto kertoo raportoivansa vastaanoton kustannuksista sillä tasolla kuin valtion virastojen on raportoitava. Virasto kertoo myös noudattavansa sitä velvoittavaa lainsäädäntöä ja yhteistyökumppanien kanssa tehtyjä sopimuksia.
– Toimimme avoimilla markkinoilla ja olemme niistä syvästi riippuvaisia. Jos repostelisimme yhteistyökumppaneidemme liikesalaisuuksia julkisuudessa, meillä ei kohta olisi yhteistyökumppaneita eikä edellytyksiä toimia, toteaa Salonen.
Viime vuosina laskennallinen keskiarvo turvapaikanhakijan vuorokausihinnasta vastaanottopalvelujen piirissä on viraston mukaan ollut 43 euroa henkilöltä. Tätä käytetään pohjana myös uusista sopimuksista neuvoteltaessa. Summa sisältää kaiken tilavuokrista kiinteistön huolto- ja ylläpitomenoihin, henkilökuntakuluihin, terveyspalveluihin, vastaanottorahaan ja mahdollisiin ruokapalveluihin.
Yleensä Maahanmuuttovirastolla on sopimus pelkästään toiminnan ylläpitäjän kanssa. Tämä puolestaan vuokraa tilat niiden omistajalta. Muutamassa yksittäisessä tapauksessa vuokrasopimus on solmittu suoraan Maahanmuuttoviraston kanssa.
Sopimusten keskinäinen vertailu on viraston mukaan vaikeaa siksi, että niiden laajuus vaihtelee. Joissakin keskuksissa vuokrasopimus kattaa pelkästään vuokran ja sähkön ja veden kaltaiset ylläpitokulut. Toisissa taas kiinteistönomistajalle voidaan maksaa myös palveluista, kuten vartioinnista, ruokapalvelusta ja lumenaurauksesta.