Hyvän ja pahan taistelu on kertomuksista yksinkertaisin. Parlamentissa vasemmisto näyttää nyt mieltyneen tutun kansansadun versioon, jossa paha susi uhkaa syödä isoäidin, metsästäjä ei ammukaan sutta, vaan alkaa kaveerata sen kanssa, mutta lopulta hyvä pikku punahilkka tulee ja pelastaa mummun.
Vasemmiston satukirjassa roolit ovat selvät: Iso paha susi on tietysti parlamentin laitaoikeisto, kaidalta polulta poikennut metsästäjä edustaa EPP-ryhmää ja Punahilkka on tietysti koko yhdistynyt vihreä vasemmisto.
Parlamentti äänesti lokakuussa yritysvastuulainsäädännön keventämistä koskevasta omnibus-esityksestä. Lokakuun äänestykseen oli neuvoteltu kompromissiesitykset Sosialistien, keskustalaisen Renewn ja keskustaoikeistolaisen EPP:n kesken. Täysistunnossa kuitenkin pyydettiin salaista äänestystä ja se saatiin. Tämän seurauksena esitys kaatui 11 äänen erolla.
Vaikka emme voi varmuudella tietää, niin on kovin selvää, että tuolloin moni sosialisteista ja Renewsta äänesti pakettia vastaan tai äänesti tyhjää.
Sosialistien puheiden perusteella näytti siltä, että yhteistä luotettavaa rintamaa ei saada enää aikaan, kun asiasta äänestettiin uudelleen viime viikolla. Tämän tietäen EPP jätti omat muutosesityksensä, mutta oli avoin kompromisseille ja neuvotteluille. Sosialistit eivät tulleet ovelle, vaan väittivät, että se on lukittu. Tämä ei pidä paikkaansa. Tarina olisi vesittynyt, jos uudessa äänestyksessä olisi avoimesti paljastunut, että sosialistit eivät pysty pitämään vasenta laitaansa keskiryhmien sopimuksessa kiinni. Aina hajallaan oleva Renew ei sekään ollut tilanteesta pahoillaan.
Viime viikon äänestykseen mentiin siis avoimin ovin. EPP ei houkutellut laitaoikeistoa eikä käynyt neuvotteluja sen kanssa toisin kuin vasemmisto väittää. Tämäkään ei siis pidä paikkaansa. Viime viikon äänestyksessä lopulta 15 S&D:n ja 17 Renewn edustajaa äänesti EPP:läisen Jörgen Warbornin mietinnön puolesta. Esitystä ei siis hyväksytty pelkästään oikeiston äänin. Tulos kertoo, että nämä kaksi EPP:stä vasemmalle sijoittuvaa ryhmät ovat sisäisesti hajallaan. Lopputulosta ei voi siis kehystää pelkästään oikeiston äänestystulokseksi, vaikka vasemmiston satukirjassa mieluusti niin kerrotaankin.
Äänestystulos on haluttu nähdä raja-aitojen kaatumisena ja merkittävänä laitaoikeistoa eristäneen hygieenisyyslinja ylityksenä. Enemmän se kertoo kuitenkin vasemmiston ja keskustan rapautumisesta. Kun kummatkaan ryhmät eivät saa enää joukkojansa kasaan, on niiden neuvotteluvoima heikentynyt ja parhaaksi taktiikaksi jää huutaa pahaa sutta. Kuten on nähty, tällä saa julkisuutta.
Saduilla saadaan ehkä sympatiaa, mutta Euroopan menestystä sillä ei rakenneta. Lainsäädäntöä yksinkertaistavia omnibus-esityksiä on parlamentin käsittelyyn tulossa vielä useita, Niitä tarvitaan luomaan talouskasvua, menestystä, hyvinvointia ja työpaikkoja, mutta samalla niistä on tulossa vasemmistolle lisää pähkinöitä purtavaksi. Näin siitä huolimatta, että vasemmiston omat komissaarit ovat niitä valmistelemassa komissiossa ja omat ministerit neuvostossa hyväksymässä.
Moni kompromissi on leivottu esitysten sisään jo niiden esittämisvaiheessa ja lisää kompromisseja tehdään parlamenttikäsittelyn jälkeen neuvotteluissa neuvoston kanssa. Siinä todellisuudessa sadun roolit pitäisi riisua ja istua saman pöydän ääressä. Mutta se ei enää olekaan satua, eikä ehkä kiinnostakaan hyvää pikku punahilkkaa ja tämän äänestäjiä. Katsotaan.
