Valko-Venäjän yhteiskunta on Ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden mukaan vähitellen pääsemässä eroon Neuvostoliiton jälkeisestä kehitysvaiheesta, mutta maan hallinto vastustaa muutosta ja takertuu vanhoihin malleihin.
Yhteiskunnalliset asenteet kehittyvät, yksityinen sektori laajenee ja kansallinen kulttuuri virkoaa, mutta maan vanha, määräysvaltaan ja sortoon perustuva hallintajärjestelmä ei osoita muuttumisen merkkejä.
– Jossain vaiheessa tämä epäjohdonmukaisuus käy sietämättömäksi, arvioivat ohjelmajohtaja Arkady Moshes ja vanhempi tutkija Ryhor Nizhnikau instituutin uusimmassa FIIA Briefing Paperissa.
Tutkijoiden mukaan on mahdotonta ennustaa, milloin tämä tapahtuu, mutta presidentti Aleksandr Lukashenkon vallan päättyessä maa kohtaa vallanperimykseen ja talousuudistuksiin liittyvät valtavat haasteet.
Valko-Venäjä on tutkijoiden mukaan tällä hetkellä niihin täysin valmistautumaton.
– Epäonnistunut vallansiirto saattaa johtaa sisäiseen epävakauteen, eliitin sisäiseen kiistelyyn ja – lähes väistämättä – Venäjän väliintuloon, varsinkin jos tilanne tuottaa valkovenäläisen version ukrainalaisesta ”Maidanista” uutta hallitsijaa vastaan, tutkijat varoittavat.
Maidan-aukion mielenosoitukset Kiovassa johtivat Ukrainan presidentin Viktor Janukovytšin erottamiseen vuonna 2014.
Moshesin ja Nizhnikaun mukaan on avoin kysymys, kykenisikö Valko-Venäjä säilyttämään poliittisen riippumattomuutensa tällaisissa olosuhteissa.
Vaikka Lukashenkon seuraaja pystyisikin säilyttämään tilanteen täydellisen hallinnan, hänen olisi tuskin mahdollista pysyä jonkun toisen luoman henkilökohtaisen järjestelmän puitteissa.
Jos samaan aikaan uudistukset alkaisivat oikeasti, niistä tulisi tutkijoiden mukaan epäilemättä valkovenäläisille kivuliaita ja sen tähden vaikeasti ylläpidettäviä.
Heidän mielestään olisi hyvä, jos Lukashenkon järjestelmä alkaisi muuttua jo ennen vallanvaihtoa, mutta sitä ei ole odotettavissa lähitulevaisuudessa eikä ehkä koskaan.
Länsimaiden Valko-Venäjän-politiikan ensisijaisena tavoitteena pitääkin Moshesin ja Nizhnikaun mielestä olla maan ajaminen markkinauudistusten, poliittisen liberalisoinnin ja itsenäisen identiteetin rakentamisen suuntaan sekä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin, jotka vahvistavat maan muutosjoustavuutta.