Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan presidentti Vladimir Putin on professori Scott D. Saganin mukaan nöyryyttänyt julkisesti jopa puolustusministeri Sergei Šoigua ja asevoimien komentajaa, kenraali Valeri Gerasimovia.
Vastaavasta kohtelusta näyttää viime aikoina tulleen arkipäivää myös useille muille Putinin lähipiirin jäsenille.
– Viimeisen vuosikymmenen kuluessa Putin on siirtynyt personalistiseen hallintotapaan: järjestelmään, jossa merkityksellinen valta on keskitetty hänelle, Stanfordin yliopiston kansainvälisen politiikan professorina toimiva Sagan sanoo Foreign Affairs -lehdessä.
– Toisin kuin Putinin valtakauden ensimmäisellä vuosikymmenellä, nykyisin hänen neuvonantajiensa pienessä piirissä ei enää käytännössä ole toisinajattelijoita eikä hänen johtajuuttaan haastavia sisäpiiriläisiä. Venäjän tärkeimmät poliittiset vaikuttajat ovat nyt kaikki jees-miehiä, jotka sanovat Putinille sen, mitä hän haluaa kuulla, ja salaavat epämieluisat tosiasiat, hän toteaa.
Koska Putin elää yhä totaalisemmassa informaatiokuplassa, hänen vainoharhainen suhtautumisensa Natoon on vahvistunut, hän tavoittelee entistä kiihkeämmin Venäjän imperiumin palauttamista, ja hänellä on yhä katteettomampia harhakuvitelmia Venäjän sotilaallisesta voimasta.
Yhden miehen käsissä
Vakaviin vastoinkäymisiin ajautunut hyökkäys Ukrainaan ja toistuvat uhkaukset ydinaseiden käytöstä ovat Saganin mukaan esimerkkejä Putinin personalistisen diktatuurin katastrofaalisesta päätöksentekotavasta ja sen ennakoimattomuudesta.
– Yhdysvaltojen ja Naton johtajien olisi tunnustettava, että maailma on vakavimman ydinuhan edessä sitten vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisin. Kyetäkseen välttämään vaarat heidän on ymmärrettävä, miten personalistiset hallinnot tekevät päätöksiä, ja opittava reagoimaan niihin, hän sanoo.
Vaikka Yhdysvallat ja sen Nato-liittolaiset ovat toistaiseksi jättäneet Putinin ydinaseuhon omaan arvoonsa, hän ei ole Saganin mukaan osoittanut perääntymisen merkkejä. Ukrainalaisten vastarinta on osoittautunut sitkeäksi, ja niin kauan kuin sota jatkuu, ydiniskun riski on hänen mukaansa aidosti olemassa.
– Maailma elää nyt uutta kylmää sotaa, ja kuten edelliselläkin kerralla, ydinkonfliktin välttäminen on myös nyt hankalaa. Se saattaa olla nykyään jopa vaikeampaa kuin Neuvostoliiton huippuaikoina, jolloin valta oli jaettu kommunistisen puolueen ylimpien johtajien kesken, hän toteaa.
Venäjän nykyisessä äärimmäisen henkilökeskeisessä järjestelmässä vastaavia tasapainottavia tekijöitä ei ole, vaan maailman suurin ydinasearsenaali on hänen mukaansa käytännössä Vladimir Putinin käsissä.