Kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on ajautunut lähelle umpikujaa, Kreml joutuu professori Pavel Baevin mukaan kohtaamaan sovittamattoman dilemman: se ei voi tunnustaa todellista tilannetta, mutta ei myöskään jatkaa sen kiistämistä.
– Ristiriita näkyy sekä orastavasta katastrofista käytettävissä virallisissa puheenvuoroissa että yhteiskunnallisessa reaktiossa siihen. Esimerkiksi kiihkeä isänmaallinen mobilisaatio jatkuu samaan aikaan, kun teeskennellään, että normaali elämä jatkuu häiriöttä, Oslon rauhantutkimusinstituutissa työskentelevä Baev kirjoittaa Jamestown Foundation -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Myös propagandan kliimaksia lähestyvän intensiteetin ja Ukrainassa toteutettavan ”erikoisoperaation” todellisen etenemisen välillä vallitsee yhä jyrkempi ristiriita, joka saattaa Baevin mukaan saavuttaa kulminaatiopisteensä Venäjällä 9. toukokuuta vietettävän voitonpäivän aikaan.
– Presidentti Vladimir Putinille tästä perinteisestä juhlapäivästä on tullut spektaakkeli, jolla on pyhä merkitys. Hän on vuosien saatossa muuttanut neuvostokansan suuren uhrauksen muistopäivän Venäjän ylivoimaisen sotilaallisen voiman juhlaksi, Baev toteaa.
Nyt Putin on luvannut, että kaikki ”erikoisoperaation” tavoitteet on voitonpäivään mennessä saavutettu ja että niihin, jotka yrittävät tämän estää, kohdistetaan ”salamannopea ennaltaehkäisevä vastaisku”.
Ydiniskuilla on kannatusta
Baev muistuttaa Putinin jo aiemmin uhkailleen länttä ”seurauksilla, joita ette ole koskaan nähneet”, ja viime viikkoina ydinasein toteutettavista iskuista on alettu puhua Venäjällä yhä avoimemmin.
Vaikka turvautuminen ydinaseisiin olisi ilmeisen riskialtis vaihtoehto, sapelinkalistelu voi Baevin mielestä olla Putinille helpompaa kuin sodan myöntäminen sodaksi ja sen voittamiseksi tarvittavan täyden kansallisen mobilisaation määrääminen.
– Mobilisaatiota todellakin tarvittaisiin Venäjän korkean intensiteetin sotatoimien jatkamiseksi, mutta jo pelkästään kutsuntojen rajoitettu laajentaminen ja vastentahtoisten reserviläisten houkutteleminen aiheuttavat suuria taloudellisia kustannuksia, hän sanoo.
– Epäilyt siitä, että korruptoitunut hallinto ja tyytymätön kansa voisivat sabotoida liikekannallepanokäskyjä, palauttavat Putinin takaisin ydinasevaihdon äärelle. Sitä ei enää käsitellä julkisessa keskustelussa katastrofaalisena ja mahdottomana, vaan se arvioidaan usein Venäjän kannalta edulliseksi keinoksi painostaa eurooppalaisia naapureita, hän toteaa.
Sotilaallinen umpikuja ja tappion mahdollisuus käytännössä pakottavat Putinin eskaloimaan, Baev arvioi.
– Jo pelkästään kovien taistelujen tuloksena vallattujen alueiden pitäminen edellyttää aineellisten ja inhimillisten voimavarojen huomattavaa lisäämistä, mikä puolestaan edellyttää kansallista mobilisointia. Tämä askel merkitsisi eskalaatiomallia, mutta Kreml ei voi mitenkään tietää, hyväksyisikö venäläinen yhteiskunta sen vai ei, hän huomauttaa.
Tällaisessa tilanteessa Putin saattaa Baevin mielestä katsoa, että taktisiin ydinaseisiin turvautuminen on sittenkin kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi.