Vuosia tahkotulle sote-uudistukselle piirtyi kuukausi sitten uusi muoto, kun nykyhallitus linjasi uudistuksen seuraavista askelmerkeistä. Etukäteen keskustelua herätti lähinnä sote-alueiden lukumäärä ja se, kytkettäisiinkö uudistus laajempaan aluehallinnon uudistamiseen. Hallinto- ja valtapoliittisen keskustelun tiimellyksessä näytti jo uhkaavasti siltä, että itse asia, yli puolet veroeuroistamme nielevä sosiaali- ja terveydenhuolto, oli unohdettu.
Toisin kuitenkin kävi.
Hallitus teki vahvan linjauksen, jonka mukaan sote-palveluiden järjestämisessä siirrytään nykyisestä yhden mallin maailmasta palveluntuottajien väliseen kilpailuun ja asiakkaiden valinnanvapauteen. Jatkossa suomalaiset saavat siis itse päättää, kenen perustason palveluntuottajan palveluiden käyttäjiksi listautuvat tai kuka palveluntuottaja toteuttaa leikkauksen palvelusetelillä. Samalla julkisille palveluille piirretään selkeät rajat sekä kriteerit ja palveluntuottajille asetetaan kelpoisuusehdot ja mahdollistetaan tuottajien vertailu keskenään.
Valinnanvapaus ei tarkoita massiivista sote-palveluiden määrän kasvua, päinvastoin se oikein toteutettuna hillitsee tätä. Avainasemassa on havainto siitä, että perustason palvelut, joihin asiakas voi hakeutua itsenäisesti, pitää altistaa kilpailulle kapitaatiopohjaisella hinnoittelulla. Tässä mallissa palveluiden tuottajalle maksetaan vuosittain sen väestöpohjan perusteella, joita tuottaja on sitoutunut hoitamaan. Kapitaatiokorvaus tietenkin vaihtelee esimerkiksi iän ja sairastavuuden mukaan, mikä estää kermankuorinnan. Tuottajan ei kannata maksimoida hoidon määrää vaan sen vaikuttavuus.
Julkiselle taloudelle kilpailu tarkoittaa merkittävää säästöpotentiaalia palveluiden tehostuessa. Esimerkkejä monopolien tai oligopolien tuotannollisesta tehokkuudesta verrattuna kilpailtuihin markkinoihin ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Mutta mitä valinnanvapaus tarkoittaa palveluiden käyttäjille?
Ensinnä valinnanvapaus johtaa palveluiden saatavuuden paranemiseen, kun turhat jonot palveluissa poistuvat. Ei todellakaan ole mitään hyötyä odotuttaa kiistatta lääkäriä tarvitsevia suomalaisia hoitojonoissa. Jatkossa voit valita sen palveluntuottajan, jonka palveluihin myös pääsee.
Toiseksi valinnanvapaus johtaa asiakaskokemuksen paranemiseen. Nykyinen julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut huono reagoimaan asiakkaan tarpeissa tai toiveissa tapahtuneisiin muutoksiin. Osaltaan tämän takia yksityinen palveluntuotanto on vallannut alaa. Asiakkaalla on toiveita ja tarpeita, joiden huomioiminen, suomeksi sanottuna palvelu, tulee jatkossa olemaan kilpailuvaltti. Tylyttäjät ja ankeuttajat karsiutuvat pois markkinoilta.
Kolmanneksi valinnanvapaus johtaa parempaan hoitoon. Tämä on uudistuksen merkittävin osa, vaikka se onkin saanut huomiota varsin vähän. Tällä hetkellä terveydenhuollossa vallitsee teennäinen jakolinja perustason ja erikoistason palveluiden välillä. Nykyisen jakolinjan piirtää se, tuottaako palvelun kunta (perustaso) vai sairaanhoitopiiri (erikoistaso). Yleislääkärit tahkoavat kandien ja vastavalmistuneiden tavoin työtään perustasolla kaikkien muiden erikoisalojen spesialistien työskennellessä erikoissairaanhoidossa. Todellisuudessa erikoisalojen osaajia tarvittaisiin, ja valinnanvapausmallissa saadaan, perustason palveluihin.
Mietitäänpä vaikkapa infarktipotilasta. Nykyisin hän palaa infarktin jälkeen vaativasta erikoissairaanhoidosta perustasolle takaisin terveysaseman ja yleislääkärin palveluiden pariin. Todellisuudessa ex-infarktipotilas kuuluu riskiryhmään, jota kannattaisi usein hoitaa kardiologin toimesta myös perustasolla. Ex-infarktipotilaan hoidosta kannattaa myös maksaa palveluntuottajalle enemmän kuin ennen infarktia, jos tällä ennaltaehkäistään riskejä ja vältetään uusia suuret kustannukset aiheuttavia hoitoja erikoissairaanhoidossa. Valinnanvapausmallissa terveyspalveluiden tuottajat voivat erikoistua eri väestöryhmiin, jolloin ex-infarktipotilas pääsee perustasolle siihen hoitoon, jota hän tarvitsee, ei siihen, jota nykymallimme kaikille tarjoaa.
Kirjoittaja Lasse Männistö työskentelee johtajana Mehiläisessä.