Lähtökohtana tulee olla yhdenvertaisuus uskonnosta ja vakaumuksesta riippumatta. Samasta syystä ei pidä kieltää myöskään yksittäisiä seurakuntia keräämästä rahaa. Nykyinen laki on omiaan pikemminkin häivyttämään keräyksen toimeenpanijan, kun kirkot keräävät rahaa epäsuorasti esimerkiksi lähetysjärjestön kautta, järjestön kannanotossa sanotaan.
Nykyisen lain peruste valtionkirkkojen rahankeräysten kiellolle on näiden julkisoikeudellinen asema ja veronkanto-oikeus. Oikea tapa korjata tämä ongelma on Vapaa-ajattelijoiden mielestä poistaa yhdenvertaisuuden näkökulmasta kohtuuton valtiokirkollinen erityisasema, ei rajoittaa rahankeräyksiä.
Jumalanpalvelus on vapaa-ajattelijoiden näkemyksen mukaan julkinen kokous, joka ei tarvitse erityissääntelyä.
– Koska kokoontumislaki vielä erottelee uskonnonharjoituksen muista kokouksista, erillinen kolehtia koskeva maininta rahankeräyslaissa on tarpeen. Se voitaisiin siirtää 5 § osaksi, jonka muotoiluksi tulisi ”Rahankeräyslupaa ei tarvita myöskään kokoontumislaissa (530/1999) tarkoitetun yleisen kokouksen tai uskonnonvapauslain (453/2002) mukaisen uskonnollisen yhdyskunnan uskonnollisen tilaisuuden järjestäjän kokoukseen tai tilaisuuteen osallistuvien keskuudessa suorittamaan rahankeräykseen”, järjestö esittää.
Rajoitus kokouksen pitämisestä sisätiloissa on Vapaa-ajattelijoiden mielestä tarpeeton ja ”yleishyödyllisyys” käsitteenä epämääräinen.
– Olisi kenties selvempää käyttää termiä ”yleishyödyllinen tai aatteellinen tarkoitus”. Poliittinen ja uskonnollinen toiminta ovat näkemyksemme mukaan nekin omanlaistaan aatteellista toimintaa. Uskonnon tai muun epätoden maailmankuvan levittäminen ei ole välttämättä hyödyllistä toimintaa, mutta vapaassa maassa on siihenkin oltava vapaus kerätä lahjoituksia, Vapaa-ajattelijat katsovat.
Järjestö ehdottaa myös, että voimassaolevat rahankeräysluvat kootaan yhdelle, omalla verkkotunnuksellaan toimivalle www-sivulle, joka tarjoaisi kansalaiselle helpon mahdollisuuden tarkistaa onko keräys luvallinen.