Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Outi Mäkelä toteaa tiedotteessaan olevansa huolissaan kriminaalipolitiikan kehityksestä.
Hänen mukaansa ilmassa oleva välinpitämättömyys estää puuttumasta havaittuihin ongelmiin kuten rikollisten karkumatkoihin ja päihteiden käyttöön.
”Muutama vuosi sitten meillä uutisoitiin taajaan avovankilapaoista, joita tapahtui kymmeniä. Samoin oli keskustelua ulkomaalaisten vankien palautuksista kotimaahansa. Ongelmia vähäteltiin, tai jos ne tunnustettiin, kädet nostettiin pitkälti pystyyn, ja todettiin, ettei tälle nyt oikein voi mitään”, Outi Mäkelä toteaa.
”Ei siis ole ihme, että huonompaan suuntaan on menty. Selvityksiä luvataan, mutta tilanne ei niillä korjaannu. Vankilat eivät ole päiväkoteja, eivätkä oikeuden tuomiot jälki-istuntoa – lepsuilun pitää loppua”. Mäkelä katsoo.
Parhaillaan on vankilomalta jättänyt palaamatta 12 vuoden vankeuteen 2007 paloittelusurmasta tuomittu Markus Pönkä. Palaamatta jättäminen ei ole rikos, jonka vuoksi poliisi ei voi häntä etsiessään esimerkiksi käyttää puhelinkuuntelua.
Vankila-aikanaan Pönkä on tehnyt satoja kanteita valtiota ja viranomaisia vastaan. Helsingin käräjäoikeudessa häneltä on vireillä tälläkin hetkellä lähes sata kannetta muun muassa vankitietojensa katselusta.
Pönkä myös vaati ja sai käyttöönsä lokitietoja hänen tietojaan katsoneista vankilavirkailijoista. Hän vaatii heiltä Ilta-Sanomien mukaan yhteensä noin 200 000 euron korvauksia.
Ketä lait suojelevat?
Outi Mäkelän mukaan avovankiloissa päihderikkomusten määrä on yli kolminkertaistunut viimeisten kuuden vuoden aikana.
”Rikosseuraamislaitoksen mukaan kasvu on osittain seurausta linjauksesta, jonka perusteella entistä useampi sijoitetaan tuomionsa loppuvaiheessa avolaitokseen”, Mäkelä huomauttaa.
”Toisaalta keväällä huumeiden salakuljettamista ehkäisevät tarkkailuhaalarit joutuivat pannaan. Vankeuslain uudistuksella on tarkoitus tehostaa tuomittujen yhdenvertaista kohtelua ja parantaa vangin oikeusturvaa. Aina ei ole selvää ketä suojelemaan lait on säädetty”, hän toteaa.
”Tuntuu siltä, että Suomen kriminaalipolitiikassa ja sen linjan mukaan säädetyissä laissa rikollinen saa parempaa suojelua kuin rikosten uhri. Näin ei voi eikä saa olla”.