Pitkävaikutteisia injektiolääkityksiä käytetään etenkin, jos potilaan sairaudentunto on puutteellinen eikä hän noudata lääkityksiään.
Tutkimuksessa uudempaa, ns. toisen sukupolven psykoosilääkkeisiin kuuluvaa paliperidonipalmitaattia verrattiin vanhempaan haloperidolidekanoaattiin skitsofreniaa tai skitsoaffektiivista häiriötä potevien hoidossa. Potilaat satunnaistettiin saamaan jompaakumpaa lääkettä pistoksina kerran kuussa pisimmillään kahden vuoden ajan.
Tulokset osoittivat, että potilaiden oireilussa ei havaittu juurikaan eroja riippumatta siitä, kumpaa lääkettä he saivat. Kummassakin ryhmässä esimerkiksi yhtä moni potilas joutui sairaalahoitoon ja yhtä monen lääkitys vaihdettiin tai lopetettiin vähäisen tehon takia.
Kummallakin lääkkeellä oli omanlaisensa haittavaikutukset. Paliperidonipalmitaattia saaneet muun muassa lihoivat muutaman kilon ja haloperidolidekanoaattia saaneet laihtuivat noin kilon tutkimuksen aikana. Haloperidolidekanoaattia saaneille tuli lisäksi motorista levottomuutta selvästi todennäköisemmin kuin paliperidonipalmitaatilla lääkityille.
Tulokset viittaavat siihen, ettei tutkittujen lääkkeiden välillä todennäköisesti ole merkittäviä tehoeroja. Samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemminkin tutkimuksissa, joissa vanhoja psykoosilääkkeitä on verrattu uudempiin lääkkeisiin.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä ja siitä kertoi Uutispalvelu Duodecim.