Liettuan hallitus ilmoitti tällä viikolla julistavansa hätätilan Valko-Venäjän vastaisille raja-alueille siirtolaismäärien räjähdysmäisen vuoksi. Laittoman maahantulon järjestämistä pidetään Valko-Venäjän diktaattorin Aljaksandr Lukašenkan hybridioperaationa ja vastavetona lännen asettamille talouspakotteille.
Valkovenäläinen politiikan tutkija Artjom Shraibman varoittaa siirtolaiskriisin saattavan pian eskaloitua hallitsemattomaksi.
– Minsk ei ole salannut sitä tosiasiaa, että se on harkitusti avannut Irakista ja muista Lähi-idän maista saapuville pakolaisille tulvaportit Liettuaan, Shraibman sanoo Moskovan Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissa.
Kun liettualaiset rajavartijat muuttivat elokuun alussa taktiikkaansa ja alkoivat käännyttää maahantulijoita takaisin Valko-Venäjälle, tilanne maiden välillä on hänen mukaansa entisestään kiristynyt. Samaan aikaan myös Latviaan ja Puolaan on alkanut virrata yhä enemmän laittomia maahan pyrkijöitä.
Konfliktiin diktaattorin oikusta?
Asetelman räjähdysherkkyyttä lisäävät osaltaan myös Lukašenkan esittämät syytökset, joiden mukaan liettualaiset rajavartijat olisivat edenneet Valko-Venäjän puolelle, ja epämääräiset uhkaukset kostosta.
– Lukašenka on toki pitkään tunnettu melodramaattisesta kielenkäytöstään, mutta nämä eivät ole normaaleja aikoja, Shraibman huomauttaa.
Koska Lukašenka on ajanut viimeisen vuoden aikansa itsensä lännen silmissä miltei paarian asemaan, hän saattaa nyt kokea, ettei hänellä ole enää mitään menetettävää. Siksi panokset voivat hyvinkin koveta.
– Jotta jännitys lisääntyisi entisestään, Valko-Venäjän ja Venäjän on määrä pitää neljän vuoden välein järjestettävä Zapad-sotaharjoituksensa syyskuussa, Shraibman toteaa.
Aiemmin Lukašenka on vakuuttanut, että hän ei sallisi Valko-Venäjän aluetta käytettävän sotatoimiin naapurimaita vastaan.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut.
– Ensimmäistä kertaa on olemassa todellinen aseellisten välikohtausten riski Valko-Venäjän rajalla. Ei siksi, että kumpikaan osapuoli suunnittelisi hyökkäävänsä toista vastaan, vaan koska provokaatioita odotetaan ja vastapuolen toimia on taipumus tulkita mahdollisimman vihamielisessä valossa, Shraibman varoittaa.
Valko-Venäjä pyrki hänen mukaansa vuoteen 2020 saakka esiintymään pragmaattisena lännen yhteistyökumppanina, joka edistää alueellista vakautta ja patoaa osaltaan Vladimir Putinin aggressiivista Venäjää. Lyhyessä ajassa asetelma on kääntynyt päälaelleen.
– Moskovan haluttomuus joutua sotketuksi Naton vastaiseen konfliktiin liittolaisensa oikusta saattaa olla ainoa tekijä, joka enää vähänkään pidättelee Lukašenkan kuuluisaa impulsiivisuutta, hän arvioi.