[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”niinisto-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]”Olen ollut alusta lähtien eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustusajattelun kehittämisen takana.” Näin linjaa tasavallan presidentti ja kansanliikkeen presidenttiehdokas Sauli Niinistö.
Niinistö aloitti ensimmäisen kautensa presidenttinä 1.3.2012. Sen jälkeen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on tapahtunut paljon.
Suomi on aktivoitunut EU:n puolustusyhteistyön kehittämisessä ja lisännyt kahdenvälistä yhteistyötä Yhdysvaltain ja Britannian kanssa. Suhteet länsinaapuri Ruotsiin ovat tiivistyneet. ”Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa tähtää Itämeren alueen turvallisuuden sekä Suomen ja Ruotsin puolustuksen vahvistamiseen”, linjataan tuoreessa puolustusselonteossa.
– Ruotsin kanssa on menty lujempaa eteenpäin kuin kukaan osasi arvioida, Sauli Niinistö sanoo Nykypäivälle.
Natoon Suomi ei tunnetusti ole liittynyt, mutta Niinistö kuitenkin teki ensimmäisenä suomalaisena valtionpäämiehenä vierailun Naton päämajaan marraskuussa 2016. Jo muutamaan kuukautta aiemmin, heinäkuussa 2016, Niinistö osallistui Varsovassa Nato-huippukokoukseen ensimmäisenä presidenttinä.
Länsisuuntaus on osa neljän pilarin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka Niinistö lanseerasi kautensa alkupuolella.
Ensimmäinen pilari on vahva oma puolustus.
– Se on vahventunut koko ajan, Niinistö sanoo.
Toiseen pilariin kuuluvat suhteet EU:hun ja länsimaihin. Niinistö huomauttaa, että esimerkiksi suhteet Yhdysvaltoihin ovat hyvät, mikä kävi ilmi, kun Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis vieraili Suomessa.
Niinistön mukaan Mattis kehui Suomea, ja vaikka tämä on ”kohtelias mies”, kyse ei ollut ontoista kehuista.
– Suomen tapa hoitaa asioita puolustussektorilla herättää kunnioitusta ja ihailua. Se herättää luottamusta, presidentti sanoo.
Kolmas pilari ovat hyvät Venäjä-suhteet sekä neljäs pilari toiminta YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla.
Vuosituhannen alussa EU alkoi valmistella uutta perussopimusta, johon sisältyi merkittävä harppaus kohti yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Neuvottelut huipentuivat vuoden 2003 lopulla, jolloin kirjoitettiin EU:n puolustuslauseketta.
Silloin Suomi painoi jarrua. Suomen presidenttinä toimi Tarja Halonen ja ulkoministerinä Erkki Tuomioja (sd.), ja he vastustivat kirjausta, jonka mukaan EU-mailla on velvollisuus auttaa toisiaan, jos yksi joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
Kompromissi löytyi, kun paperiin lisättiin teksti, jonka mukaan liittoutumattomat maat saavat säilyttää ”erityisluonteensa”.
– Sehän oli vähän erikoinen lisäys siihen artikla 42:een, Niinistö sanoo nyt.
Hän ei kuitenkaan halua kommentoida, miksi Suomi 14 vuotta sitten vastusti EU:n puolustusyhteistyötä mutta nykyään kannattaa sitä.
– Olin silloin poissa (johtajana Euroopan investointipankissa). En osaa muitten puolesta vastata.
Niinistön mainitsema artikla 42 viittaa perussopimuksen turvallisuuspykälään. Sen turvatakuulauseke kuuluu näin: ”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti.”
Niinistö huomauttaa, että teksti on velvoittava.
– Se on suhteellisen voimakas lausuma verrattuna Naton vastaavaan. Siinä lukee ”kaikin käytettävissä olevin keinoin”, kun Natossa määritelmä on jossain määrin väljempi.
Naton 5. artiklan turvatakuulauseke toteaa, että jos yhteen Nato-maahan hyökätään, kukin jäsenmaa ryhtyy yhdessä tai yksin ”sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käytön”, joka palauttaa turvallisuuden.
Mutta vaikka EU-turvatakuu on sanamuodoltaan velvoittavampi, useimmat EU-maat luottavat puolustuksessaan enemmän Natoon kuin EU:hun.
Niinistö kehottaakin, että Suomen hallitus käy EU-päämiesten kokouksessa keskustelua siitä, miten muut käsittävät EU-turvatakuut.
– Ennen kuin niitä voi pitää omalta kohdalta velvoittavina, pitää tietää, pitävätkö muut.
Eduskunta hyväksyi kesäkuussa lain, jonka mukaan Suomi voi antaa sotilaallista apua muille EU-maille. Lain mukaan avun tulee nojata EU:n turvatakuulausekkeeseen.
Lain valmistelun yhteydessä keskustelua herätti muun muassa se, voiko Suomi auttaa esimerkiksi Nato-maa Viroa, jos se joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
Vastaavasti pohdittiin sitäkin, auttaisiko Viro Suomea vastaavassa tilanteessa.
Niinistön mukaan Suomen linja riippuu muista EU-maista.
– Meidän on vaikea vastata, ennen kuin tiedämme, autettaisiinko meitä.
Nato-maiden käsitys on, että muut Nato-maat auttavat.
Suomi tekee yhteistyötä Naton kanssa, mutta näillä näkymin täysjäsenyyteen on matkaa. Tuoreimman mielipidekyselyn mukaan Natoon liittymistä kannattaa vain 22 prosenttia suomalaisista.
Mielipidemittaus on toki eri asia kuin kansanäänestys, jossa kansalaiset joutuvat todellisessa tilanteessa ottamaan asiaan kantaa, mutta asetelma näyttää tällä hetkellä hyvin selvältä.
Niinistö sanoo, että jos Nato-kansanäänestys järjestetään, se täytyy ajoittaa niin, että pöydällä on pitkälle valmisteltu esitys jäsenyysehdoista. Sitä ei siis pidä järjestää sinä vaiheessa, kun jäsenyyttä vasta suunnitellaan.
Tiedotusvälineissä on viime aikoina tulkittu, että Niinistö pitää kansanäänestystä jäsenyyden ehtona. Hän kuitenkin tarkentaa kantaansa.
– Toistan sen, että minun otsakkeeni ei ole kansanäänestys, vaan legitiimi mittaus kansan mielipiteestä. Tavallinen mielipidemittaus ei ihan riitä, vaan tarvitaan otos, joka ei juuri jätä virhemarginaalia ja jolla on julkinen valvonta. Silloin joudutaan kysymään, kuinka kaukana ollaan kansanäänestyksestä.
Hänen mukaansa Suomessa ei ole vaaraa siitä, että eliitti runttaisi Nato-jäsenyyden läpi kansan enemmistön vastustuksesta huolimatta.
– Ei se mene Suomessa ihan niin. Eduskunnassa muodostuisi vahvimmaksi argumentiksi Naton vastaisuus.
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][rev_slider alias=”niinisto-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]EU:n ja Venäjän keskinäiset suhteet ovat olleet kireät viimeistään vuodesta 2014 lähtien, kun Venäjä valloitti Ukrainalta Krimin. Niinistö sanoo, että viime aikoina Venäjän presidentti Vladimir Putin on osoittanut pieniä merkkejä tuulen kääntymisestä parempaan.
– On ollut selvästi nähtävissä – luin merkit jo viime kesänä (Putinin) Savonlinnan vierailun yhteydessä, että Venäjällä on pyrkimystä olla Euroopan suuntaan rakentavampi. Ikävä kyllä se ei koske hankalinta asiaa eli Ukrainaa. Siinä ei ole tapahtunut merkittävää edistystä.
Suomen kannalta kiinnostava yksityiskohta löytyy Arktisen neuvoston mustan hiilen työryhmästä. Savonlinnan presidenttitapaamisen jälkeen Venäjä yllättäen kiinnostui mustan hiilen päästöjen rajoittamisesta. Suomi toimi silloin ja toimii edelleen neuvoston puheenjohtajana.
– Venäjä osoitti sen verran ymmärtämystä, että pian Savonlinnan jälkeen se nimitti jäsenen työryhmään jossa ei ollut aiemmin ollut Venäjän jäsentä, Niinistö sanoo.
Musta hiili tarkoittaa nokea. Kun noki laskeutuu jäälle, se sitoo auringon lämpöä ja saa jään sulamaan. Eräät tutkijat pitävät nokiongelmaa yhtä suurena kuin hiilidioksidipäästöjä.
Venäjällä järjestetään maaliskuussa presidentinvaalit, joissa Putin todennäköisesti valitaan viimeiselle kaudelleen.
– Hänellä saattaa olla joitain sellaisia tavoitteita, joita ei vielä ole näkynyt. Toivottavasti ne ovat yhteistyöhön liittyviä, Niinistö toteaa.
Kansainvälinen olympiakomitea ilmoitti joulukuun alussa, että se sulkee Venäjän Pyeongchangin talviolympialaisista. Syynä on Venäjän valtiojohtoinen doping-ohjelma.
KOK:n päätös oli tappio Putinille, joka on väittänyt, että Yhdysvallat on sponsoreiden kautta painostanut KOK:ta sulkemaan Venäjän kisoista.
Niinistö huomauttaa, että urheilu on silloin tällöin ollut politiikan teon kohteena. Tunnetuimpia tapauksia lienevät Moskovan ja Los Angelesin olympialaiset boikotteineen 1980-luvun alussa.
– Ei mitään uutta auringon alla siinä mielessä, paitsi että tällä kertaa on eri motiivit. KOK:n päätös ei ollut politiikkaa vaan puhtaasti urheilullinen ratkaisu, hän arvioi.
Niinistö ennustaa, että kohu laantuu, vaikka Venäjä ei kisoihin pääsekään. Venäjä järjestää ensi kesänä jalkapallon MM-kisat, eikä se halua vaarantaa niitä provosoimalla länsimaita vastatoimiin.
– Varmasti he varovat senkin vuoksi reaktioita. Että millainenko messu tästä nousee? Voi olla, että se oli tässä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][rev_slider alias=”niinisto-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
Komissio julkaisi joulukuun kuudentena neljän kohdan ohjelman, jolla se yrittää syventää rahaliitto EMU:a eli euroaluetta.
Komissio haluaa ensinnäkin perustaa Euroopan valuuttarahaston, jolla autettaisiin vaikeuksiin joutuneita euromaita. Toiseksi komissio ehdottaa, että se saisi valvoa tarkemmin valtioiden velkaantumista. Kolmanneksi komissio haluaa, että euroalueen vakautta lisätään myöntämällä EU-varoista tukea silloin, kun jäsenmaa kärsii ”epäsymmetrisistä häiriöistä”. Neljänneksi komissio ehdottaa EU-valtiovarainministerin tehtävän perustamista.
Kuinka optimistinen presidentti on euron kehittämisen suhteen?
– Parempi kysyä kuinka pessimistinen, Niinistö naurahtaa vähän synkästi.
– Komissio menee nyt reilusti yli kaiken sen joka on järkevää. Sen ajattelu taloushallinnosta on aika yhteisvastuuseen johtavaa, entinen valtiovarainministeri Niinistö sanoo.
EU-komissio on aiemmin ehdottanut myös euroalueen laajuisen talletussuojan perustamista. Ehdotus on osa EU:n pankkiunionia, jota tiivistetään asteittain.
Niinistö toteaa, että talletussuoja on eri asia kuin euroalueen hallinnon tiivistäminen. Silti siihenkin sisältyy ongelmia.
– Sen (talletussuojan) edellytyksenä on, että pankit ovat kautta Euroopan samalla viivalla riskiensä suhteen. Komissio taitaa nyt todeta, että tämä olisi mahdollista vuonna 2019, mutta Suomessa jotkut sanovat, että mahdetaanko 2030-luvullakaan olla näin pitkällä.
Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa – yhdessä valtioneuvoston kanssa, ja Niinistö on ottanut tavakseen pitää lyhyen tauon näiden kahden välillä. EU-politiikkaa puolestaan johtaa hallitus pääministerin johdolla.
Nyt kun EU tekee yhä enemmän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, Suomessa joudutaan kysymään, kenen tehtäviin se oikeastaan kuuluu. Presidentin vai hallituksen? Asiaa ei ole ratkaistu.
Suuria ongelmia ei ole syntynyt, mutta Niinistö kertoo tapauksen, joka osoittaa, että kysymys on aiheellinen.
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (tp-utva) käsitteli keväällä 2014 presidentin johdolla sanktiolistaa, jossa oli nimetty ne venäläiset, joilta estetään matkustaminen EU:hun. Listan syynä oli se, että Venäjä valtasi Krimin.
Tp-utva hyväksyi listan, ja silloinen pääministeri Jyrki Katainen (kok.) matkusti Brysseliin sopimaan muiden EU-päämiesten kanssa, että sanktiot pannaan toimeen. Virallisessa kokouksessa lista hyväksyttiinkin.
Illallisen aikana päämiehet yllättäen sopivat, että sanktiolistan lisäksi EU-päämiehet pidättäytyvät tapaamasta Venäjän valtiojohtoa.
– Tästä ei ollut sanaakaan vaihdettu Suomessa. Minä kuulin siitä ensimmäisen kerran ulkoministeriltä joskus illalla. En tiedä, menikö Kataiselle kunnolla edes sanomani perille, Niinistö sanoo.
Katainen oli todennut illallisella, että tapaamisten rajoittaminen tuottaisi Suomelle ongelmia. Rajoitukseen kuitenkin päädyttiin.
Niinistö otti asian esiin viikkoa myöhemmin ydinturvakokouksessa, jossa hän keskusteli Britannian, Ranskan, Saksan ja Ruotsin päämiesten kanssa.
He selittivät, että päämiehet olivat päättäneet rajoittaa tapaamisia ”on regulatory basis”. Se tarkoitti, että EU-johtajat pidättäytyvät valtiovierailuista Venäjän kanssa, mutta tapaamisia ei suljeta kokonaan pois.
– Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että Suomen tilanne ymmärretään. Tämä oli kuitenkin esimerkki siitä, että tällaisia tapauksia voi tulla, Niinistö sanoo.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]