Sote vikisee kuin sikaa tapettaisiin. Tällaisessa tilanteessa on paikallaan kerrata kaikki se hyvä, jota sotella olisi mahdollista saada aikaan. Hartiat levenevät, jonot lyhenevät, integraatio paranee, kilpailu kirittää tuottavuutta ja kustannukset pysyvät paremmin kurissa. Antakaa soten tulla – se on mainettaan parempi.
Sotessa maakunnan liikelaitos tuottaa integroidusti kaikkia palveluita. Tällä hetkellä tieto ei todellakaan kulje. Minulla on kokemusta oman äitini hoidosta, joka seilasi yhden kevään aikana kymmen kertaa Haapaveden terveyskeskuksen, Ylivieskan palvelutalon, Oulaisten ja Kokkolan aluesairaaloiden ja Oulun yliopistollisen sairaalan välillä. Silti hoito viivästyi kohtalokkaasti. Sairaus pääsi pahenemaan tilanteessa, jossa se olisi ollut pienellä keskittyneisyydellä hoidettavissa.
Jonot lyhenevät. Maakunta tarjoaa palveluseteleitä yksityiselle tuottajalle, jos oma tuotanto uhkaa ruuhkautua. Valinnanvapaus myös mahdollistaa kirjautumisen suoraan ilman palveluseteliäkin yksityiselle tuottajalle. Samalla peruspalvelut paranevat, koska yksityiset palveluntuottajat kirittävät maakunnallista tuottajaa. Maakunnallista tuottajaa kirittää myös uhka selvitysmenettelystä, jos toiminta ei luonnistu tai kustannukset ylittyvät. Olennaista on, että kilpailu toimii suurimmilla alueilla, koska siellä syntyy suurin osa kustannuksista.
On merkillistä, että valinnanvapautta vastustetaan sillä perusteella, että se lisää kustannuksia. Valinnanvapaus ei lisää kustannuksia vaan lyhentää jonoja. Jonojen lyheneminen maksaa, mutta valinnanvapaus säästää pitkällä aikavälillä kun kilpailu asiakkaista kirittää parempaan tuotantoon.
Kustannukset pysyvät kurissa myös sillä, että maakunnat saavat rahansa valtion kehysmenettelyä noudattavasta budjetista. Budjetti perustuu kahdelta kolmasosalta asiakkaiden ominaisuuksiin perustuvasta kapitaatiorahoituksesta, joka hillitsee ylipalvelua. Toisaalta yhden kolmanneksen tulosrahoitus kannustaa maakuntia palvelemaan riittävästi.
18 maakuntaa tarjoaa merkittävästi leveämmät hartiat kuin nykyiset 190 kunnallista järjestäjää. Maakunnat ovat merkittävästi voimakkaampi neuvottelija sote-tuottajiin verrattuina kuin kunnat sairaanhoitopiireihin verrattuna. Suuremmat järjestäjät tarjoavat myös houkuttelevampia uramahdollisuuksia päteville osaajille.
Suomella on paljon muitakin politiikanlohkoja uudistettavaksi. Vapautetaan seuraavan hallituksen resurssit sotesta sotun eli sosiaaliturvan uudistukseen. Miten voidaan ajatella, että juuri seuraava hallituskoalitio pystyisi jotenkin parempaan soteen, kun tätä ennen jo lukuisat eri koalitiot ovat yrittäneet sotea uudistaa?
Sotea vastustetaan eniten poliittisista syistä. Järkyttävintä on se, että perustuslakia suojelemaan tarkoitettu valiokunta keksii sitä mukaa uusia syitä kaataa sote, kun hallitus korjaa vanhoja valituksen kohteita. Miksi ihmeessä 0,9 prosentin Sote-menojen noususta on nyt tullut ongelma, kun se ei vielä viime vuonna sitä ollut?
Sote-uudistus kannattaa toteuttaa, koska se on paras, mihin poliittinen järjestelmämme pystyy.
