Hallitus on päässyt ratkaisuun soten suurissa linjoissa. Valinnanvapaus toteutuu, kun tuottaja ja järjestäjä erotetaan. Samassa yhteydessä julkinen ja yksityinen tuottaja asetetaan lainsäädännön tasolla sosiaali- ja terveyspalveluissa samaan asemaan.
Julkisiin tuottajaorganisaatioihin tulee yhtiöittämisvelvoite tai vaihtoehtoisesti tuottaja voi olla julkisoikeudellinen laitos.
Hallituksen periaatelinjaus tarkoittaa sitä, että valinnanvapaudessa otetaan harppauksia eteenpäin. Hallituksen linjauksessa todetaan myös, että yksityisen ja kolmannen sektorin osuutta on sotessa lisättävä eli linjaus velvoittaa maakuntia toimimaan tähän suuntaan. Linjauksella pyritään kustannustehokkaalla tavalla tarjoamaan laadukkaita sote-palveluita,
Sote-alueita ja siis maakuntia tulee 18 sekä sen lisäksi viisi yliopistosairaalaan pohjautuvaa erva-aluetta. Ervat ohjaavat maakuntien kanssa neuvotellen esimerkiksi investointeja. Jos osapuolet eivät pääse sopuun ohjauksesta, valtiolla on ohjausmahdollisuus.
Hallitus ei toteuta maakuntaveroa tällä vaalikaudella, vaan sen kehittely ulottuu ensi vaalikaudelle saakka.
Soten rahoitus viedään tuloveroasteikkoihin suoraan. Toisena vaihtoehtona oli erillinen sote-vero, mutta valtiovarainministeriössä selkeämpänä pidettiin sote-menojen integroimista tuloveroasteikkoihin.
Sote-vero olisi ollut tasavero, kun taas tuloverot tunnetusti progressiivisia. Toisaalta jos tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon menoissa olisi korotuspaineita, jotka heijastuisivat verotukseen, paineet olisivat valtiovarainministeriön pohdinnoissa kohdistuneet kuitenkin muuhun kuin tasaverolliseen ja erilliseen sote-veroon eli juurikin tuloveroasteikkoihin.
Tällä hetkellä kuntien kontolla oleva sote-menojen osuus on 11 miljardia euroa. Suurin piirteen tämä potti siirtyy valtionverotuksen kautta rahoitettavaksi vuodesta 2019 alkaen. Tarkemmat veroperusteet määritellään kuitenkin vuoden 2018 aikana.